Yllättäviä tulkintoja ja kiehtovia tarinoita – ”Kansallinen kuvastomme on muuttunut vain vähän”
”Suomalainen taide syntyi, kun suuren yhteiskunnallisen uudistusliikkeen seurauksena asiat ja ilmiöt alkoivat näyttäytyä kansallisajattelun valossa. Taiteeseen alettiin soveltaa kansallisajattelua samaan tapaan kuin kirjallisuuteen ja runouteen – vaikka tiedämme, ettei millään taiteenlajilla sinänsä ole omaa kansalliskieltään.”
Taiteemme kansallisen kertomuksen synnyssä kahdella Pariisin maailmannäyttelyllä oli iso merkitys. Ne järjestettiin vuosina 1889 ja 1900.
Taiteemme kansallisen kertomuksen synnyssä kahdella Pariisin maailmannäyttelyllä oli iso merkitys.
Kolben mukaan Suomen osallistumisen merkitystä maailmannäyttelyyn pohdittiin turkulaisessa lehdessä vuonna 1889 näin:
”Suomi voisi näyttää, etteivät suomenmaan asujaimet ole williä metsäläisiä eikä se maa ole niin kolkko ja wiljelemätön eikä myöskään niin ruma kuin on luultu.”
Vuoden 1900 maailmannäyttely oli Suomelle menestys. Esillä oli kaikkea koululaisten käsitöistä brodeerauksiin ja seinävaatteisiin, kalapyydyksistä puukkoihin ja suksiin. Ajan kansainvälinen lehdistö loi Suomesta kuvaa viattomana pohjoisena paratiisina.
”Näyttely kiteytti 117 vuotta sitten kansallisen kuvastomme ja identiteettimme. Se on itse asiassa muuttunut noista ajoista aika vähän. Kun pyydän luennolla nuorisoa kirjoittamaan kolme asiaa, jotka liittyvät suomalaisuuteen, kärjessä ovat aina joulupukki, puukko ja ruisleipä.”
Laura Kolbe, historiantutkija ja Helsingin yliopiston professori