Tutkimus: työn voimavaratekijät saavat lykkäämään eläkkeelle lähtöä
Kun ammattitaidon tunnistus ja arvostus ovat kunnossa, saattaa ikääntyvän vaakakuppi kallistua päätökseen työuran jatkamisesta yli eläkeiän. Urasuunnittelu kannattaakin ulottaa työuran loppuvaiheeseen saakka ja sisällyttää yrityksen eläkemalli osaksi henkilöpolitiikkaa.
Eläköitymisestä puhutaan usein työntekijän näkökulmasta, mutta eläköityminen vaatii varautumista myös työnantajalta.
Työnantajan näkökulmasta eläköitymiseen liittyviä riskejä voi lähteä ehkäisemään hyvissä ajoin ja suunnitelmallisesti. Ennakoinnissa huomiota kannattaa kiinnittää seikkoihin, joilla on todettu olevan vaikutusta päätökseen jäädä eläkkeelle.
”Työn voimavaratekijät, kuten hyvä työkyky, työn merkityksellisyys ja tuloksellisuus, hyvät kehitysmahdollisuudet ja työyhteisön positiivinen ilmapiiri myöhentävät eläkeaikeita”, sanoo työolojen ja työssä jatkamisen välistä yhteyttä tutkinut Elina Posti-Ahokas.
”Niin ikään päätökseen vaikuttavat koettu työn imu ja työnantajan toimenpiteet lähellä eläkeikää olevien työssä jatkamisen edistämiseksi.”
Tunnista osaaminen ja vahvuudet
Eläkeiän nousu merkitsee sitä, että työpaikoilla tulevaisuudessa on yhä enemmän eri-ikäisiä työntekijöitä. Iän karttuessa kasvavat myös yksilölliset erot, ja pahimmillaan vajausta voi syntyä niin työkykyyn kuin työhaluihin. Hyvistä osaajista halutaan pitää kiinni mahdollisimman pitkään ja siirtää vastuuta hallitusti nuoremmille. Työnantajan ja työntekijän yhdessä miettimät joustot uran loppuvaiheessa voivat olla osa ratkaisua.
Mentoroinnista ja työpariajattelusta hyötyä molemmille.
Ikääntyvän työntekijän motivaatio säilyy, kun huolehditaan, että hän pystyy ylläpitämään osaamistaan ja kokee arvostusta omista vahvuuksistaan. Esimiestyön kehittämisessä olisikin Posti-Ahokkaan mielestä korostettava juuri tätä.
”Haastattelemieni yli 60-vuotiaiden työntekijöiden kokemuksen mukaan työyhteisöissä ei riittävästi hyödynnetä mentorointia ja työpariajattelua. Nämä olisivat kuitenkin hyviä keinoja varmistaa osaamisen jakaminen ja aiemman kokemuksen hyödyntäminen. Käytäntö toimii myös toiseen suuntaan eli työparin kautta myös ikääntyvien omaa osaamista ja tietotaitoa voidaan edistää”, Posti-Ahokas kertoo.
Keskinäinen ymmärrys rakentuu vuorovaikutuksella
Urasuunnittelu ei pääty tiettyyn ikään tultaessa.
”Eläkeiän lähestyessä kehityskeskustelussa saatetaan tiedustella ikääntyneiden eläkeaikeita. Samassa yhteydessä voisi kuitenkin keskustella myös työssä jatkamiseen vaikuttavista tekijöistä, kuten työntekijän toiveista ja odotuksista. Kun työntekijä kokee, että hänen mielipidettään kuunnellaan muutostilanteissa, hän on sitoutuneempi jatkamaan työssään”, Posti-Ahokas toteaa.
Myös työyhteisön sosiaalisilla suhteilla on merkitystä. Vapaamuotoinen yhdessäolo eri-ikäisten työyhteisön jäsenten kanssa edistää töiden tekemistä yhdessä ja heijastuu suoraan työviihtyvyyteen. Tässä monessa yrityksessä onkin kehityksen paikka.
”Haastattelemani työntekijät kokivat sosiaalisen yhdessäolon vähentyneen työpaikoilla aiempaan verrattuna. Yhteisten kahvitaukojen sijaan kahvi juodaan entistä useammin omassa työpisteessä työn tekemisen yhteydessä. Etätyöt tuovat kaivattua joustoa työaikoihin ja -tapoihin, mutta niiden lisääntyessä vuorovaikutus työpaikoilla helposti vähenee tai ainakin muuttaa muotoaan.”
”Työnantajan kannattaisikin miettiä, miten eri-ikäisten työntekijöiden välille saataisiin lisää vuorovaikutusta ja yhteistä tekemistä. Kaiken toiminnan ei tarvitse olla työnantajan järjestämää, vaan ihannetilanteessa työntekijät itse ideoivat ja järjestävät yhteistä toimintaa”, sanoo Posti-Ahokas.