Hajauta ja hallitse

Kuluva vuosi on tarjonnut sijoittajille mahdollisuuksia suorastaan satumaisiin tuottoihin yksittäisillä voittajaosakkeilla ja toisaalta lukuisia hypeosakeansoja, joihin hukata rahansa. Vuotta 2020 ei ole suotta kuvailtu osakepoimijan vuodeksi, mutta asiaa voi lähestyä myös riskienhallinnallisesta näkökulmasta: tuskin koskaan sijoitussalkun riittävä hajautus on ollut yhtä tärkeää kuin tänä vuonna.

Sijoitusmarkkinoiden käyttäytyminen koronakriisin aikana eroaa tietyiltä osin aiemmista kriiseistä. Siinä missä finanssikriisin pahimmassa vaiheessa olisi hankala löytää osaketta, jonka hinta ei olisi pudonnut, tänä keväänä eri toimialojen osakkeiden kehitys erkaantui lyhyen alkujärkytyksen jälkeen.

Teknologiayhtiöiden osakekurssit laskivat kriisin alkuvaiheessa muun markkinan mukana, mutta kääntyivät varsin nopeasti nousuun ihmisten kulutuksen siirtyessä verkkoon. Myös pakkausmateriaalien valmistajat ovat hyötyneet verkkokaupan kasvusta ja noutolounaiden lisääntymisestä kriisin myötä, mikä on heijastunut niiden osakekursseihin positiivisesti. Sen sijaan virusepidemiasta pahiten kärsineiden toimialojen, kuten matkailun, lentoliikenteen ja ravintoloiden osakkeet ovat jatkaneet rämpimistään. Vuoden mittaan ero voittajaosakkeiden ja kriisistä kärsivien osakkeiden välillä on kasvanut suureksi. Perinteisesti hajautuksesta puhuttaessa on keskitytty salkun hajauttamiseen eri omaisuuslajeihin, mutta tämä vuosi on osoittanut myös omaisuuslajien sisäisen hajautuksen merkityksellisyyden.

Ilmiö ei rajoitukaan vain osakkeisiin. Kriisi on vaikuttanut eri tavalla esimerkiksi erityyppisten kiinteistöjen tarpeeseen ja sitä kautta houkuttelevuuteen sijoituskohteina. Etätyön lisääntyminen ja matkailun äkillinen romahdus tarkoittavat haastavia aikoja toimisto- ja hotellikiinteistöjen omistajille, vastaavasti verkkokaupan buumi lisännee logistiikkakiinteistöjen tarvetta entisestään. Samaan aikaan ruokakauppakiinteistöjen omistaja saattoi tasaisen kassavirtansa ansiosta keskittyä kriisin aikanakin muihin murheisiin, sillä tiettävästi päivittäistavarakaupat eivät ole vuokranalennuksia tarvinneet tai pyytäneet.

Mutta jos syy-seuraussuhteet ovat näin ilmiselviä, miksi sijoitussalkkua kannattaa ylipäätään hajauttaa? Eikö olisi fiksumpaa poimia salkkuunsa  sijoituskohteita pelkästään voittajatoimialoilta? Historia on siitä ihmeellistä, että jälkikäteistarkastelussa toteutunut kehitys vaikuttaa aina itsestään selvältä. Nyt on ilmiselvää, että ihmisten linnoittautuminen koteihinsa hyödyttää esimerkiksi verkkokauppaa. Tuntuu hassulta, että joku on keväällä edes ajatellut jotain muuta. Vielä keväällä uhkana kuitenkin oli kulutuksen romahtaminen ylipäätään massatyöttömyyden seurauksena. Se olisi vaikuttanut myös verkkokauppaan negatiivisesti. Nyt näyttää siltä, että tämä pahin skenaario onneksi vältetään.

Jälkiviisaana kannattaa kuitenkin muistaa, että toisinkin olisi voinut käydä. Entäpä jos maapallolle olisikin koronaviruksen sijaan iskenyt poikkeuksellisen voimakas aurinkomyrsky, joka olisi lamaannuttanut suuren on sähkönsiirtojärjestelmästä? Tai jos jonkinlainen supervirus olisikin ihmisten sijaan lähtenyt leviämään kansainvälisessä tietoverkossa? Olisiko teknologiasektori ollut ilmiselvä voittaja myös näissä skenaariossa?

Yksi asia on varmaa: hajautettu sijoitussalkku ei olisi missään kuviteltavissa olevassa kehityskulussa tuonut huonointa mahdollista tuottoa verrattuna erilaisiin salkkuihin, joissa on suuria riskikeskittymiä esimerkiksi tietyille toimialoille tai jopa yksittäisiin yhtiöihin. Järkevästi rakennettu sijoitussalkku onkin hajautettu eri omaisuuslajien välillä ja omaisuuslajien sisällä siten, että salkussa on toisiaan tasapainottavia elementtejä. Riskien hajauttaminen on edelleen tehokas keino hallita sijoitussalkun riskejä.