USA:ssa vaalit ohi – mikä muuttuu vai muuttuuko mikään?

Yhdysvaltojen presidentin ja kongressin vaalit (sekä samalla erinäinen joukko muita päätettäviä asioita) on käyty ja jälkipyykkiä pestään vielä pitkään. Demokraattien Joseph Biden ja republikaanisen puolueen Donald Trump menestyivät lopulta tavallaan kummatkin huonosti. Biden ei onnistunut saamaan oman puolueensa vasemmalta siiveltä riittävästi tukea, eikä vähemmistöäänestäjien tuki ollut odotetun vahvaa. Trumpin osalta taas istuvan presidentin putoaminen vallan kahvasta heti ensimmäisen kauden jälkeen on USA:ssa perin harvinaista. Kongressivaalit vielä viimeistellään Georgian osalta tammikuussa 2021.

En aio tässä pureutua nyt liiemmin itse politiikkaan, vaan tarkastella Yhdysvaltojen tilannetta objektiivisesti, niiden kuuluisien fundamenttien kautta.

”It´s the economy, stupid” on ollut tyypillinen vastaus myös presidentinvaalien lopputulokseen USA:ssa läpi vuosikymmenien. Selvää on, että Trumpin voitto 2016 oli amerikkalaisilta niin sanotun ruostevyöhykkeen, eli ”rust belt -alueen” teollisuuden työssäkäyviltä ja samalla työttömiltä viesti elitistiseen Washingtoniin; nyt löytyi joku, joka kuunteli heitä ja retoriikaltaan puhui samaa kieltä.

Trump ei mahtunut vanhaan presidentin muottiin, eikä mahdu edelleenkään. Epäilen, ettei ”trumpismi” ole ohi pitkiin aikoihin USA:ssa. Kansakunnan kahtiajakautuminen alkaa olla pysyvämpää. Malli on annettu, ja se on opittu sekä implementoitu.

Trumpin hallinnon Kiinan kanssa aloittaman niin sanotun kauppasodan tavoitteena oli saada työpaikkoja siirtymään takaisin USA:han, kun tulleja nostetaan Kiinassa valmistettuihin tavaroihin riittävästi. Yritykset joutuisivat miettimään tuotanto- ja alihankintaketjut uudelleen. Samalla Trumpin hallinto houkutteli veroporkkanoilla yhdysvaltalaisia yrityksiä kotiuttamaan ulkomaisten tytäryhtiöiden voittoja kotimaahan ja tekemään niillä uusia investointeja USA:han. Nyt kun tarkastellaan tilannetta neljä vuotta myöhemmin, niin fakta on, että USA:n kauppatase on edelleen massiivisesti negatiivinen Kiinan kanssa. Kuitenkin viimeisen kolmenkymmenen vuoden trendi suuremman alijäämän suuntaan näyttää pysähtyneen.

Toinen merkittävä muutos aiempaan Trumpin talouspolitiikan linjassa olivat veronalennukset. Yritysveron lasku (35 % -> 21 %) oli konkreettinen toimi, jolla taloutta elvytettiin ja investointikysyntää on piristetty. Työpaikkoja syntyi, mutta valtiontalouden alijäämä oli edelleen kasvussa. Nyt koronakriisin iskiessä tuhannen voltin lailla kaikkiin maailman talouksiin tänä vuonna, ei USA:ssa ole tilanne juuri erilainen: budjetin alijäämä on revennyt massiivisesti, kun liittovaltion tulot ovat pudonneet 2800 miljardiin ja menot nousseet 5600 miljardiin dollariin. Tällä hetkellä alijäämä suhteessa menoihin on samoilla paikkeilla kuin toisen maailman sodan aikaan 1942-1945 USA:ssa.

Rahoittaakseen alijäämää valtio on siis joutunut laskemaan liikkeeseen lisää valtionlainoja. Kun aikoinaan finanssikriisiä lähdettiin taklaamaan USA:ssa tilanteessa, jossa valtionvelka suhteessa bruttokansantuotteeseen oli noin 40 %, ollaan tällä hetkellä noin 100 %:ssa (hieman laskentatavasta riippuen luku voi olla yli tai alle 100 %).

Onneksi keskuspankki FED on apuna ja kyennyt ostamaan edelleen valtionlainoja taseeseensa. Sen lisäksi FED ostelee yrityslainoja aina korkeimpiin riskiluokkiin asti. Osakkeita ei vielä osteta, kuten muun muassa Sveitsissä ja Japanissa on tehty. Mutta yhtä kaikki, keskuspankin taseen kasvattaminen ja rahamäärän takaisin virtaus kansantalouteen pankkijärjestelmän kautta on ollut tavallaan tekohengityskanavana jo vuosia. Nyt koronakriisissä tämä aloitettiin nopeasti uudelleen.

Onneksi inflaatio ja erityisesti inflaatio-odotukset ovat matalalla. Näin Fed voi jatkaa touhua. Nimittäin lisää ostettavaa on tulossa ja FEDille sopii, ettei elvytys ole pelkästään keskuspankin varassa. Kummankin presidenttiehdokkaan pelikirjassa liittovaltion velkaantuminen jatkuu railakkaasti. Tietysti on niin, että kampanja-ajan viesti on yksi ja realisaatio sitten toinen. Hätkähdyttävää onkin se, että nykytilanteen ja kummakin ehdokkaan talousagendojen projektioiden mukaan USA:n velka per BKT jatkaa nousuaan saavuttaakseen noin 120 %:n alueen aikavälillä 2025-2028. Italia muuten painelee 130 %:ssa tällä hetkellä.

Vaikuttaa siis siltä, että USA:n fundamentit ovat rapautumassa samoin kuin muuallakin. Toistaiseksi dollarin ulkoinen arvo on pysytellyt verrattain rauhallisena, mutta velan kasvu jatkuu eikä kauppataseen alijäämä ota oietakseen. USA:ssa valtionvelkaa hallitaan myös lainsäädännön puolella ja siksi kongressin toimintakyky velkakattokeskustelussa on tärkeää. Myös FEDin ja valtionvarainministeriön yhteispeli on tärkeää jatkossa.

Yhtä kaikki, vaikean taloustilanteen vuoksi otollinen pelikenttä populismille jatkuu ja ”trumpismi” todennäköisimmin resonoi tästä eteenpäinkin haluttiin sitä tai ei.