Fearless Finns: Teoriasta käytäntöön
Alppihiihtäjä Emil Keränen harjoittelee osana kansainvälistä tiimiä. Joukkuekavereilta saa tärkeää tukea, kun laskemisen kanssa on haasteita tai matkustamisen organisointi vie energiaa.
Servus!
Talvi alkaa tekemään tuloaan myös tänne Keski-Eurooppaan, mikä tarkoittaa jäätikköleirien loppumista tältä syksyltä ja siirtymistä laskemaan matalammille korkeuksille. Olen tätä kirjoittaessani tämän kauden neljännellä leirillä, jonka paikkana toimii tällä kertaa Italian Schnalstal. Olen nauttinut todella paljon hyvistä keleistä, ja laskuja on tullut alle paljon.
Kausi -21/22 toi mukanaan monia itselle uusia asioita. Olen 21-vuotias porvoolainen, joka on viime vuosina kuulunut miesten maajoukkueen haastajaryhmään. Miettiessäni viime kauden loputtua vaihtoehtoja alppihiihtourani jatkamisen suhteen päätin liittyä pääosin Keski-Euroopassa toimivaan World Racing Academy (WRA) -yksityistiimiin.
Meitä on tiimissä laskijoita yhdeksästä eri maasta, joten kansainvälisyyttä ainakin löytyy. Ensimmäisinä päivinä tuntuikin oudolta olla osa porukkaa, jossa ei ole yhtään suomalaisia ja josta ei ennen kauden alkua tuntenut kunnolla oikein ketään. Onneksi meillä on todella hyvä ryhmähenki, kaikki tiimin jäsenet ovat todella mukavia ja heidän kanssaan tulee hyvin toimeen. Se helpotti huomattavasti sopeutumista.
Tiimikavereista saa hyvin lisäpotkua harjoitteluun, minkä lisäksi keskustelemme paljon keskenämme laskemiseen liittyvistä asioista ja autamme toisiamme. Olen myös joutunut organisoimaan itse paljon enemmän laskemiseen ja matkustamiseen liittyviä asioita. Tämä on tuottanut välillä haasteita ja ylimääräistä vaivaa itsestä riippumattomistakin syistä, mutta myös opettanut itsenäistymistä vieläkin enemmän kuin mitä on jo alppilukiovuosina kokenut.
Tällä hetkellä keskityn laskemisessa erityisesti hyvän perusasennon säilyttämiseen ja käännösten parempaan yhdistämiseen paremmalla painonsiirrolla. Etenkin pujottelussa jyrkän laskeminen on tuottanut minulle aiemminkin haasteita, joten pyrin kehittämään näitä asioita erityisesti jyrkillä osuuksilla. Tavoitteenani on siis ollut vahvistaa perustuksia, joiden päälle on sitten helpompi rakentaa paremmin muita asioita, joita kovaa laskeminen vaatii.
Testissä on tällä hetkellä muutamia eri ajattelutapoja, joilla pyrin saamaan näitä osa-alueita paremmaksi. Parasta en ole vielä löytänyt, ja on paljon asioita jotka liittyvät toisiinsa, mikä ei tee asiasta yhtään helpompaa. Usein kuuleekin sanottavan, että alppihiihto on helppoa teoriassa, mutta ei niin helppoa käytännössä. Pystyn samaistumaan tähän melko hyvin. Uskon kuitenkin, että toistojen kautta palapelin palaset loksahtavat ennen pitkään kohdilleen!
Olen onnistunut pitämään mielen melko hyvin kirkkaana ja yrittänyt keskittyä enimmäkseen positiivisiin asioihin. Kausi on onneksi pitkä, enkä stressaa vielä liika siitä, että tällä hetkellä on vaikeampi jakso laskemisen osalta menossa. Kauden päätavoitteeni eivät kumminkaan ole vielä ensimmäisissä FIS -kisoissa Ruotsissa vaan ehdottomasti vasta pujottelun Eurooppa Cupin puolella.
Hyvää talven alkua kaikille ja vauhdikkaita laskuhetkiä niille, jotka rinteen puolelle eksyvät!