Fearless Finns: Uran paras sijoitus

Mandatumin kumppani, alppihiihdon maajoukkue, kirjoittaa kauden aikana viikottaista Fearless Finns -blogia Mandatumin verkkosivuilla. Blogissaan urheilijat kertovat kilpailuista, harjoituksista ja huippu-urheilijan elämästä. Kaiken taustalla on alppimaajoukkueen periksiantamattomuus, kyky uusiutua, ja polttava halu pitää kiinni tavoitteista.

Moi!

Kertaan tässä hieman alkuvuoden tapahtumia.

Saavuttuani Euroopasta kotiin ennen joulua minulla oli heti koulussa muutamat kokeet, jotka oli hoidettava pois päiväjärjestyksestä, minkä jälkeen vietin joulun perheen kanssa kotona. Tätä todella odotin ja kaipasin, sillä edellisen joulun vietin Itävallassa kiireisen kisaohjelman vuoksi, mikä ei oikein tuntunut joululta.

Eurooppaan starttasin takaisin 26.12., koska seuraavat maailmancupin kilpailut olivat jo 29.12. Itävallan Lienzissä, mutta valitettavasti kilpailu siellä päättyi ensimmäisen kierroksen ulosajoon. Lienzistä matkasimme Zagrebiin viettämään uutta vuotta fysiikkatreenien parissa, sillä lumitilanne siellä oli todella huono ja treeniolosuhteita oli vaikea toteuttaa. Lämpöasteita Zagrebissa oli noin kymmenen ja lehtiä haravoitiin radalta. Kisaratakin oli myös olosuhteiden mukainen eli hyvin kulunut.

Zagrebin kisan jälkeen matkustimme Sloveniaan Kranjska Goraan, koska Mariborin kisaa ei voitu järjestää lumenpuutteen vuoksi. Siellä laskin onneksi maaliin ja sain päätöksen pitkälle ulosajoputkelle, mikä oli henkisesti iso askel eteenpäin. Valitettavasti laskeminen ei kuitenkaan ollut hyvää, eikä tulos riittänyt toiselle kierrokselle.

Monien vaikeiden kisojen ja uloslaskujen jälkeen kokosin itseni ja laitoin Itävallan Schladmingissa kaiken osaamisen peliin. Rinne oli haastava, ja kisa laskettiin illalla, mistä minulla ei ollut ennestään kokemusta. Koko päivä oli kokonaisuudessaan todella pitkä ja raskas, sillä kävimme laskemassa ”hangin” eli treenilaskut kisarinteessä jo aamulla yhdeksältä ja ensimmäinen kierros alkoi vasta kuuden aikaan illalla. Kisahan meni loppujen lopuksi hyvin, ja pääsin jo aika lähelle sitä tasoa, missä pitäisi olla. Tulos kisassa oli 14., ja se on samalla urani paras sijoitus. Fiilikset olivat sen mukaiset.

Seuraavaksi lähdettiin Ranskaan, jossa oli suurpujottelun Eurooppa Cup. Suurpujottelutreenejä en ole saanut hirveän montaa alle tällä kaudella, niin viime kauden loukkaantumisen kuin pujottelun pääpainon takia. Käännökset eivät oikein osuneet kohdalle, ja kummatkin kisat päätyivät ulosajoon.

Ennen Pekingin olympialaisia kävin vielä laskemassa Sveitsissä kaksi Eurooppa Cup -pujottelua, jotka menivät osaltani ihan hyvin. Ensimmäisessä kisassa olin viides ja toisessa laskin uran parhaan EC-sijoituksen oltuani kisassa toinen. Se, etten aivan yltänyt voittoon, jäi harmittamaan, mutta näiden kisojen hyvä puoli oli, että sain lisää EC-pisteitä. Enää ei siis tarvitse startata isolla numerolla seuraaviin Eurooppa Cupin kisoihin.

Tätä kirjoittaessani tiedän jo, että lähden Pekingiin, ja siellä tavoitteet ovat samat kuin Schladmingissa, eli pistää kaikki peliin ja saada aikaan erinomainen tulos. Top 10 -sija on tavoitteeni pujottelussa. Täytyy kuitenkin muistaa, että tämä on välitavoite, sillä neljän vuoden päästä tavoitteeni on lähteä kisoista kotiin mitali kaulassa.

Terveisin,

Rosa