Kokonaisvaltainen hyvinvointi ja korkeat tavoitteet – voiko molemmat saavuttaa samaan aikaan?

”We deeply believe that success is a by-product of wellbeing,” totesi valmennusyhtiö Hintsa Performancen perustaja Aki Hintsa aikoinaan. Yhtiön nykyinen toimitusjohtaja, Annastiina Hintsa, allekirjoittaa isänsä toteamuksen.

”Ajattelemme usein, että hyvinvointi on jotain sellaista joka pitää ansaita ahkeralla työnteolla, ja siitä huolehditaan sitten viikonloppuisin. Tämä ajatusmalli pitäisi kääntää päälaelleen: jos haluaa suoriutua hyvin, se lähtee siitä, että voi myös itse hyvin”, Hintsa sanoo.

Nykypäivänä on tyypillistä pyrkiä asettamaan tavoitteita elämän kaikille osa-alueille. Hintsa muistuttaa, että tällaisissa tilanteissa on tärkeä huolehtia siitä, ettei kokonaiskuormitus ole liian suuri:

”Jos samaan aikaan esimerkiksi opiskelee, aloittaa töissä uudessa roolissa, ja harjoittelee vapaa-ajalla Ironman-kilpailuun, on syytä pysähtyä pohtimaan, mikä tavoitteista on tällä hetkellä itselleen merkityksellisin.”

Stressi itsessään ei ole vain huono asia, vaan se voi parhaimmillaan auttaa nostamaan suoritustasoa uusille haasteille, ja puskea epämukavuusalueelle - ”Välillä on tilanteita, joissa pitää tehdä hommia kovempaa, ja äärimmäistä suorituskykyä tarvitaan, mutta kukaan meistä voi mennä jatkuvasti täysillä”, Hintsa kertoo.

Vahvuutemme voivat olla heikkouksiamme

Hyvä suoritus vaatii yleensä tekijältään tavoitteellisuutta, mutta liiallinen tavoitehakuisuus voi toisaalta johtaa kuormittumiseen. Kannattaako itselleen kuitenkin asettaa tavoitteita?

”Ehdottomasti, mutta tavoitteen on lähdettävä sinusta itsestäsi. Jos tavoite syntyy ulkopuolisen paineen johdosta, ei sen eteen välttämättä edes ala tekemään töitä. Tavoitteet myös toimivat eri tavalla yksilöstä ja tilanteesta riippuen: joku motivoituu tavoitteesta, joka tuntuu olevan vähän liian korkealla, toinen saattaa lamaantua. Tapaamme reagoida vaikuttaa myös sen hetkinen elämäntilanne ja aiemmin mainittu kokonaiskuormitus. Esimerkiksi yksi burnoutin oireita on kyynisyys, jolloin uudet ideat tai korkealle asetetut tavoitteet eivät todennäköisesti toimi,” Hintsa vastaa.

Tavoitteellisuus on parhaimmillaan intohimosta lähtevä eteenpäin ajava voima. Intohimo voi äärimmäisyyksissään ajautua kuitenkin pakkomielteen puolelle, jolloin tavoitteellisuus voi johtaa uupumiseen.

”Vahvuutemme ovat samalla hyvin lähellä heikkouksiamme. Korkea resilienssi, hyvä keskittymiskyky ja intohimo ovat asioita, jotka auttavat pääsemään tavoitteisiin, mutta joissain tapauksissa ne voivat kääntyä itseään vastaan. Huippusuorittajat ovat usein hyviä sulkemaan pois oman kehonsa varoitussignaalit, ja lyhyellä aikavälillä se voikin johtaa hyviin lopputuloksiin. Jos tämä kuitenkin jatkuu pitkään, on kuormitus liian suurta.”

Työelämän superkompensaatio

Hintsa Performancen juuret ovat urheilijoiden kokonaisvaltaisessa valmennuksessa. Mitä nykypäivän tietotyöläinen voi oppia huippu-urheilijalta?

”Hintsa Performancen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin metodi lähtee aina coresta, sisäisestä motivaatiosta, jonka avulla tunnet itsesi ja vahvuutesi ja sen mikä sinulle on merkityksellistä. Tavoitteet muodostetaan coren pohjalta. Ammattiurheilijalla on yleensä yksi tavoite, olla lajinsa paras, ja muu elämä muotoutuu tukemaan tätä tavoitetta,” Hintsa sanoo.

Urheilussa puhutaan superkompensaatiosta: lihas palautuu levossa, ja vasta sitten se voi kasvaa. Superkompensaation vertaus sopii myös nykypäivän työelämään – jos lepojakso ei ole tarpeeksi pitkä, eikä töistä koskaan kunnolla ehdi palautua, ei kehitystäkään pääse tapahtumaan.

”Tietotyöläinen voisi ottaa huippu-urheilijalta mallia siihen, että elämässä tulisi olla enemmän optimointia kuin maksimointia. Urheilija jaksottaa harjoitteluaan – on intensiivisempiä vaiheita ja kilpailuja, ja niiden jälkeen varataan aikaa palautumiseen. Työelämässä ei ajatella näin, vaan koko ajan painetaan vähän liian kovaa, ja kokonaiskuormitus on helposti liian suuri.”

Tunnista varoitusmerkit ja opettele vain olemaan

Tavoitteellisuus ja määrätietoisuus ei suoraan johda ylikuormitukseen, mutta oman kehon varoitusmerkit on syytä tunnistaa.

”Ylikuormituksesta viestivät signaalit ovat todella yksilöllisiä. Ne voivat olla fyysisiä, kuten omituiset säryt ja olotilat, tai emotionaalisia ja kognitiivisia, esimerkiksi itkuherkkyyttä ja ärsytyskynnyksen madaltumista, sekä muistin huonontumista ja aivosumua. Kuormittuneessa tilassa lankeamme myös helpommin sellaisiin käytösmalleihin, jotka normaalisti vaativat meiltä itsekuria. Tällaisia ovat esimerkiksi tupakointi, alkoholin käyttö ja herkuttelu. Näitä merkkejä kannattaa oppia kuuntelemaan itsessään”, Hintsa sanoo.

Kun kokonaiskuorma on kasvanut liian suureksi, ja oma kroppa varoittaa rauhoittumaan, on tärkeä varata itselleen aikaa palautua. Palautumisesta on tehtävä luonnollinen osa omaa arkea, ja miettiä miten omat olosuhteet huomioiden saisi varattua itselleen säännöllisesti hetken omaa aikaa, joka erottaa työn vapaa-ajasta.

”Meillä on kaikilla omat palautumiskeinomme, jotka voivat olla niin aktiivisia kuin passiivisia. Kävelyt, musiikin kuuntelu, TV:n katselu tai uusien asioiden opettelu ovat hyviä tapoja palautua ja saada ajatukset hetkeksi pois kuormittavasta tekemisestä,” Hintsa kertoo.

Hintsan mukaan jokaisen olisi syytä pyrkiä opettelemaan vain olemaan, oli se sitten meditaation avulla tai vaikkapa metsäkävelyllä.

”Nostan hattua heille, jotka ovat saaneet meditaatiosta luotua itselleen tavan. Olen huomannut, että itse saan saman vaikutuksen tuijottamalla lapseni kanssa aamuisin ikkunasta ulos”.