Luonto hajauttaa riskin kuin sijoittaja

Lapsuuden mökkimatkalla auto piti välillä pysäyttää ja pyyhkiä tuulilasista siihen liiskautuneet hyönteiset. Sitten näki taas ajaa.

Enää ei tarvitse valitettavasti pysähtyä, sillä hyönteisiä on vähemmän. Ympäristöjärjestö WWF:n Suomen pääsihteeri Liisa Rohwederin lapsuusmuisto 1970-luvulta kertoo, miten paljon luonto on köyhtynyt 50 vuodessa.

Mehiläisillä ja muilla hyönteisillä on roolinsa ravintoketjuissa ja ekosysteemeissä. Luonnossa ei ole turhakkeita. Hyönteiset ovat pölyttäjiä ja ruoantuotantomme vaarantuu ilman pölyttäjiä.

”Pölytys on hyvä esimerkki luonnon tarjoamasta ekosysteemipalvelusta, jolla tarkoitetaan niitä hyötyjä, joita ihmiset saavat luonnosta. Näitä hyötyjä on runsaasti: olemme ruoan lisäksi riippuvaisia puhtaasta vedestä, ilmasta sekä luonnon tarjoamasta suojasta, kuten ilmastonmuutosta torjuvista hiilinieluista, tulvariskien ehkäisystä sekä tautien sääntelystä”, Rohweder tiivistää.

Luontokadon eli luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen suurimpia syitä ovat maankäyttö ja luonnonvarojen ylikulutus. Luontokatoa aiheuttavat myös ilmastonmuutos, saasteet ja haitalliset vieraslajit.

”Luontokato ja ilmastonmuutos ovat saman kolikon kaksi eri puolta. Toista ei voi ratkaista ilman toista”, Rohweder sanoo.

”Jos emme saa hillittyä ilmastonmuutosta niin, että maapallon keskilämpötilan nousee korkeintaan 1,5 astetta, ilmastonmuutoksesta saattaa tulla luontokadon suurin yksittäinen syy”, hän havainnollistaa keskinäisriippuvuutta.

Aina pitäisi myös selvittää, mikä vaikutus ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tehdyillä ratkaisuilla on luontokatoon. Esimerkiksi vesivoiman lisärakentaminen tuottaisi lisää uusiutuvaa energiaa, mutta haitalliset luontovaikutukset ovat lähes aina erittäin suuret.

Luontokadossa lajien ja niiden populaatioiden määrä sekä lajien sisäinen geneettinen monimuotoisuus vähenee. Ekosysteemejä tuhoutuu.

YK:n alaisen Kansainvälisen luontopaneelin (IPBES) mukaan yli miljoonaa eläin- ja kasvilajia uhkaa sukupuuttoon kuoleminen ja useat ekosysteemit voivat olla romahtamisen partaalla.

Ajoissa reagoiville yrityksille paljon mahdollisuuksia

Fiksu sijoittaja pystyy parhaimmillaan toimimaan kuin elinvoimainen luonto: monimuotoisuus hajauttaa riskejä ja luo palautumiskykyä erilaisia häiriöitä vastaan. Kun monimuotoisuus köyhtyy, myös ihmistä uhkaavat riskit kasvavat. Tulee tulvia, muuttoliikkeitä, pandemioita ja sadot tuhoutuvat. Luontokato vaikuttaa maapallolla kaikkeen.

Elinvoimainen luonto on kuin markkinat: eri lajeja ja ekosysteemejä yhdistää monimutkainen syy- ja seuraussuhteiden ja riippuvaisuuksien verkosto. Luonto on tietenkin markkinoita kokonaisvaltaisempi järjestelmä, joka ylläpitää itseään ja kaikkea sen varaan rakentuvaa.

”Luonto on kaiken toimintamme, myös yritystoiminnan, edellytys. Jos luontokatoa ei ratkaista, liiketoiminnalla ei ole mahdollisuuksia”, Rohweder tiivistää.

Havaintoon ovat heränneet myös taloustieteilijät ja sijoittajat.

Yksi merkittävä käännekohta oli Britannian valtiovarainministeriön vuonna 2021 julkaisema Dasguptan raportti. Taloustieteilijä, Cambridgen yliopiston emeritusprofessori Partha Dasguptan lopputulema raportissa on, ettei liiketoiminta voi enää perustua luonnonvarojen ylikulutukselle.

Dasguptan mukaan ylikulutus tuhoaa arvokkainta pääomaamme, eikä ilman pääomaa eli luontoa ole edellytyksillä liike- eikä muullekaan elämälle.

Ihmiset ovat osa luontoa ja hyödyntävät luontoa kaikessa toiminnassaan. Siksi luonto on pääomaa, aivan kuten ihmisten tuottama aineellinen (rakennukset, koneet, tiet) ja aineeton (tieto, taidot, terveys) pääomakin. Luontopääomalla on erityinen arvo, koska se ei ole vaihdetavissa – ilman ruokaa ja energiaa muulla pääomalla ei ole juurikaan arvoa.

Dasguptan johtopäätös on yhtä aikaa itsestään selvä ja vallankumouksellinen, sillä kansantalouden kaavat, liiketoimintamallit, kirjanpito ja sijoitusanalyysit mullistuvat, kun laskelmiin pitää lisätä luonto.

”Tämä tarkoittaa todella isoa muutosta”, Rohweder sanoo.

Edelläkävijät ovat jo vauhdissa

Rohwederin mukaan olemme juuri nyt käännekohdassa. On jo yrityksiä, joissa luontokadon hoitaminen on nivottu tiiviisti osaksi yrityksen strategiaa.

”Ajoissa reagoiville yrityksille muutos tarjoaa mahdollisuuksia. Kyse on myös riskien hallinnasta ja kilpailukyvystä.”

”Mutta suuressa kuvassa on paljon tehtävää. Tämä on yrityksille tahtotilakysymys, sillä osaamista kyllä löytyy”, Rohweder viittaa alan tutkimukseen.

Luontokadon huomioiminen omassa toiminnassa voi olla hankalaa pienille yrityksille ja palvelu- ja asiantuntijayrityksille.

”Toisaalta juuri pienet yritykset ovat usein ketterimpiä ja voivat tarjota kaivattuja ratkaisuja siihen, miten ihmisten tarpeisiin vastataan yhden planeetan mukaisilla liiketoimintamalleilla. Veikkaisin valtavaa kasvupotentiaalia sellaisille yrityksille”, Rohweder toteaa.

”Kaikilla meillä on vastuu. Arjessa ja toimistossa voi vaikuttaa paljon esimerkiksi energiansäästötoimenpiteillä. WWF:n Green office -järjestelmä antaa konkreettiset työkalut siihen, miten toimisto voi hillitä ilmastonmuutosta ja luontokatoa”, Rohweder selittää.

Asiantuntijatyössäkin on tärkeää tuntea koko hankintaketju.

”Yrityksen vastuulla on selvittää, mistä eri vaiheissa tarvittavat osat tulevat. Asiakkaat voivat vaatia, samoin sijoittajat voivat vaatia.”

Jos omat rahkeet eivät riitä, aina voi kääntyä asiantuntijoiden puoleen. Yrityksille kehitetään koko ajan lisää keinoja luontovaikutusten analysointia varten. Esimerkiksi WWF-verkosto julkaisee alkuvuodesta 2023 Biodiversity Risk Filter -työkalun. Se on tarkoitettu yrityksille avuksi biodiversiteettiin liittyvien riskien tunnistamiseen ja priorisointiin. Tiedepohjaisten ilmastotavoitteiden rinnalle on kehittymässä tiedepohjaiset luontotavoitteet, Science Based Targets for Nature. Tavoitteet ovat jo pilotointivaiheessa.

Rohweder sanoo, että yritysten hallituksissa pitäisi olla ”näiden asioiden” todella kovaa osaamista.

”Sellaiset yritykset pystyvät kääntämään luontokadon riskit liiketoiminnan mahdollisuuksiksi.”

Poliittinen päätöksenteko etenee nyt sellaista vauhtia, että luontokadon huomiotta jättäminen on yrityksille riskipeliä.

YK ja sen jäsenvaltiot ovat joulukuussa Montrealissa sitoutumassa pysäyttämään luontokadon vuoteen 2030 mennessä. Sen jälkeen luonnon monimuotoisuuden pitäisi taas alkaa lisääntyä. EU:lla on biodiversiteettistrategia ja sen perusteella jäsenmaat parhaillaan laativat omia sitoumuksiaan.

EU-lainsäädännössä teema on huomioitu useilla sääntelyehdotuksilla. Valmisteilla on esimerkiksi metsäkatotuotteita koskeva asetus, ekosysteemien tilaa kohentava luonnon ennallistamisasetus ja yritysten huolellisuusvelvoitetta sääntelevä yritysvastuudirektiivi. Uusien sääntelykokonaisuuksien voimaantullessa luonnon huomioiminen muuttuu enenevässä määrin vapaaehtoisesta velvollisuudeksi.

Lisää vauhtia muutokseen odotetaan joulukuussa Kanadan Montrealista. Siellä pidetään monta kertaa lykkääntynyt YK:n biodiversiteettisopimuksen osapuolien kokous eli kansainvälinen luonnon köyhtymistä käsittelevä huippukokous. Siitä toivotaan samanlaista läpimurtoa kuin Pariisin vuoden 2015 ilmastokokouksesta.

Pariisin vuoden 2015 ilmastosopimuksen allekirjoittaneet maat sitoutuvat pitämään maapallon keskilämpötilan nousun alle kahdessa asteessa ja pyrkimään toimiin, joilla lämpeneminen pysähtyisi alle 1,5 asteeseen. Tavoitteisiin eteneminen ei ole sujunut ongelmitta, mutta sopimus ja sen perusteella säädetyt lait vaikuttavat jo perustavasti yritysten toimintaan.

Montrealista odotetaan samankaltaista sopimusta luonnolle.

Sijoittajilla avainasema luontokadon hillitsemisessä

Luontokadon hillitseminen on osa vastuullista yritystoimintaa finanssialan yrityksillekin. Lisääntyvä sääntely tarkoittaa, että sijoittajien täytyy huomioida sijoituskohteidensa luontokatovaikutukset jo riskienhallinnankin takia. Se tarkoittaa myös, että edelläkävijäyrityksistä voi löytää tuottoisia sijoituskohteita.

Rahalla on valtaa, joten sijoittajan rahoittama yritys todennäköisesti kuuntelee, kun sijoittaja patistaa yritystä ottamaan luontokadon huomioon.

”Sijoittajat ovat aivan avainasemassa näiden maailman viheliäisimpien ongelmien ratkaisemisessa”, Rohweder sanoo.

Mandatum Asset Managementin (MAM) seniorisalkunhoitaja Topias Kukkasniemen mukaan sijoituskohteeseen voi kohdistua regulatorinen riski eli lainsäädännön kiristyminen. Tällaisessa kehityksessä vahvimmilla ovat tyypillisesti ne yritykset, jotka laittavat prosessinsa kuntoon etupainotteisesti eivätkä vasta pakon edessä. Maineriski voi kolhia myös, erityisesti kuluttajatuoteyrityksiä. On myös riski taloudellisista sanktioista.

Sijoittajan näkökulmasta kaikki kolme riskiä laimentavat mielenkiintoa yritykseen sijoituskohteena. Luontokadon hillitsemistä laiminlyöville yrityksille voi käydä kuin surutta hiilidioksidia ilmakehään pöräytteleville: niiden on hankalaa saada rahoitusta tai ne joutuvat maksamaan rahoituksesta enemmän kuin ympäristökysymykset huomioivat yritykset.

Kukkasniemi arvioi, että luontokadon hillitseminen etenee lainsäädännössä nopeammin kuin ilmastonmuutos aikanaan eteni. Siksi, että on kiire, mutta myös siksi, että se on jo edennyt ilmastonmuutoslainsäädännön vanavedessä. Jossain vaiheessa luontokadon hillitseminen alkaa näkyä järjestelmätasolla aivan kuten ilmastonmuutoskin.

”Siirtymästä tulee todennäköisesti nopea. Biodiversiteetti on jo nyt mukana EU:n kestävän rahoituksen lainsäädännössä. Sen ensimmäiset osat ovat ehtineet voimaan”, Kukkasniemi sanoo.

Yritysten ja sijoittajien on oltava hereillä siirtymäriskien varalta.

”On rohkaisevaa, että nyt tapahtuu niin paljon. Ei pelkästään sääntelyssä, vaan luontokato on aiempaa enemmän esillä esimerkiksi mediassa.”

Vaihtoehtoja ei ole.

”Toimiva luonnon ekosysteemi on kaiken taloudellisen toiminnan perusta. Jos luonnon tarjoama perusta murenee, sen päälle rakennettu talouden ekosysteemi alkaa väistämättä horjua. Tähän skenaarioon ei tietysti kukaan halua joutua. Siinä on pelkkiä häviäjiä”, Kukkasniemi sanoo.

Tavoitteena hyvä elämä

Kukkasniemen arvion mukaan sijoittajat eivät vielä hinnoittele järjestelmätasolla luontokatoa. Toistaiseksi on kyse yksittäistapauksista: jos käy esimerkiksi ilmi, että yrityksellä on huonot prosessit, se näkyy osakkeen hinnassa.

”Sijoittajat ovat ymmärtäneet asian tärkeyden, mutta ovat vielä vähän sormi suussa siitä, miten luontokadon täsmälleen voi huomioida analyyseissä. Tilanne on vähän sama kuin ilmastonmuutoksen suhteen vuonna 2015. Silloin Pariisin ilmastosopimus herätti sijoittajat miettimään, miten ilmastonmuutos huomioidaan sijoitustoiminnassa.”

Kukkasniemen mielestä luontokadon hillitsemistä on haasteellisempaa hahmottaa yhteismitallisena kokonaisuutena kuin ilmastonmuutoksen hillitsemistä.

”Siinä sijoittaja voi analysoida salkussa olevien yhtiöiden päästöt ja yrityksen fossiiliset reservit eli esimerkiksi sen omistamat, vielä käyttämättömät öljykentät, eli potentiaaliset päästölähteet. Lisäksi sijoittaja voi selvittää millaisia fyysisiä ja muita riskejä yritykseen kohdistuu, jos ilmastonmuutos etenee. Nämä kolme asiaa huomioimalla ja pyrkimällä vaikuttamaan niihin pääsee tosi pitkälle.”

Nykyään ilmastonmuutoksen huomioiminen sijoitusanalyyseissä on itsestäänselvyys.

Luontokadossa taas ”käytössä on lukemattomia mahdollisia datapisteitä”, mikä vaatii tarkempaa tiedon räätälöintiä kuin hiilidioksidipäästöt.

”Eri maantieteellisillä alueilla täytyy ottaa huomioon eri asioita. Haasteet voivat liittyä jopa yksittäiseen kasvi- tai eläinlajiin. Ei voi päättää, että seurataan samoja asioita kaikkialla maailmassa, kuten ilmastonmuutoksessa.”

Työkaluja on Kukkasniemen mukaan toistaiseksi vähän, eivätkä ne huomioi teemaa riittävään laajasti.

WWF:n Rohweder hoputtaa sijoittajia ottamaan mittareita käyttöön, vaikkeivat ne vielä täydellisiä olisikaan.

”Mittarit kehittyvät ja edelläkävijyydestä tulee kilpailuetu”, hän uskoo. Kukkasniemi on samaa mieltä.

Kukkasniemi monitoroi omassa työssään sijoituskohteita säännöllisesti myös luontokadon näkökulmasta.

”Jos esille nousee mahdollisia väärinkäytöksiä tai puutteellisia prosesseja, pyrimme olemaan yhteydessä yhtiöön ja selvittämään, miten yhtiö aikoo korjata toimintaansa.”

”Kun sijoitamme johonkin yhtiöön, kartoitamme, onko yhtiöllä toimintaa luonnon monimuotoisuuden kannalta herkällä alueella, esimerkiksi luonnonsuojelualueen lähellä. Mikäli näin on, pyrimme selvittämään, miten yritys hallitsee tähän liittyviä riskejä operatiivisessa toiminnassaan.”

Rohwederille luontokadon mahdollisimman nopea hillitseminen on rahan säästöä. Se parantaa elämänlaatu ja luo yhteiskuntaan vakautta.

”Eihän tässä markkinoida ankeutta, vaan nimenomaan hyvää elämää ja taloudellista turvallisuutta. Tulee paljon kalliimmaksi koko yhteiskunnalle, jos näitä asioita ei hoideta kuntoon.”