Miten käy keskuspankkien nuorallatanssin?
Juuri nyt keskuspankit tanssivat nuoralla, jonka loppupää näyttää olevan pelottavan kaukana. Maaliin pääsyn sijasta toivotaankin nyt, että pudotus tulisi mahdollisimman myöhään, ja että turvaköysi muistettiin kiinnittää, kun aikanaan lähdettiin liikkeelle, pohtii Mandatum Asset Managementin Senior Portfolio Manager Lassi Järvinen.
Yksi kevään kuumimmista kysymyksistä sijoittajien keskuudessa on ollut se, mitä keskuspankeissa puuhataan. Tai pikemminkin on jätetty puuhaamatta. Vuosien jälkeen päätään vauhdikkaasti nostanut inflaatio on muistuttanut keskuspankkien perimmäisestä tarkoituksesta. Euroopan keskuspankin suomen kielisillä sivuilla sitä kuvataan näin: ”Päätehtävämme on ylläpitää hintavakautta eli varmistaa, että inflaatio pysyy hitaana, vakaana ja ennustettavana.” Euroalueen kuluttajahinnat nousivat huhtikuussa 7,5 % suhteessa viime vuoden vastaavaan ajankohtaan. Lienee siis reilua todeta, että inflaatio on ollut kaikkea muuta kuin vakaata ja ennustettavaa. Samaan aikaan Euroopan keskuspankin ohjauskorko on -0,5 %. Jokin yhtälössä ei selvästikään täsmää.
Ymmärtääkseen nykytilaa täytyy katsoa historiaan. 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä koettu finanssikriisi mullisti rahapolitiikan ja keskuspankkien roolin. Talouden elvyttämiseksi ja finanssimarkkinoiden toiminnan vakauttamiseksi korot laskettiin nollaan ja lopulta käyttöön otettiin joukkovelkakirjojen osto-ohjelmat. Historiallisen kevyen rahapolitiikan jälkimainingeissa finanssimaailma pidätteli hengitystään korkeita inflaatiolukuja peläten, mutta niitä ei koskaan tullut. 2010-luvulla pelkona oli pikemminkin talouden aktiviteetin lamauttava hintatason lasku. Taloudessa ja markkinoilla totuttiin siihen, että keskuspankin rahahanat avataan aina, kun riskit talouskasvun hidastumisesta tai markkinoiden sakkaamisesta lisääntyivät.
Vaikka ohjauskorolle tekisi mitä, ei se ratkaise Shanghain satamassa vallitsevaa kaaosta.
Ikiliikkujan rikkoutumiseen tarvittiin lopulta globaali pandemia ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Koronavirus sulki tuotantolaitokset keväällä 2020 ja syöksi maailman logistiikkaketjut kaaokseen. Kysyntä palasi rajoitustoimien lieventyessä yllättävän nopeasti, eikä tehtaita saatu käynnistettyä riittävän ripeästi kasvavan tavarakysynnän tyydyttämiseksi. Raaka-aineiden ja komponenttien hinnat nousivat ja tuotanto oli tukossa osien puuttuessa. Juuri kun koronan jälkeiset haasteet olivat helpottamassa, hyökkäsi Venäjä Ukrainaan. Hyökkäyksen seurauksena energian hinnat nousivat ja nostivat inflaatioluvut pilviin erityisesti Euroopassa. Keskuspankkien huonojen uutisten värisuoran täydensivät lopulta Kiinan räjähtäneet koronatartunnat ja niitä seuranneet rajut rajoitustoimet. Alkuvuodesta logistiikka- ja tuotantohaasteiden tunnelin päässä siintänyt valo osoittautui vastaantulevaksi junaksi.
Inflaatio eli hintojen nousu voi karkeasti seurata kahdesta eri tekijästä. Hinnat nousevat joko tarjonnan vähentyessä tai kysynnän voimistuessa. Osittain nykyinen inflaatio on seurausta koronan jälkeisestä patoutuneen kysynnän purkautumisesta, mutta pääasiassa se on seurausta globaalin tuotanto- ja logistiikkakoneiston tukkeutumisesta. Tarjonnan vähentyessä tuotteet loppuvat hyllystä ja hintoja on pakko nostaa. Haastavaa tarjontavetoisesta inflaatiosta tekee se, ettei keskuspankki voi vaikuttaa sen syihin. Vaikka ohjauskorolle tekisi mitä, ei se ratkaise Shanghain satamassa vallitsevaa kaaosta. Niinpä keskuspankille jää vaihtoehdoksi ainoastaan kysynnän hillitseminen.
Rahoitusteoria kertoo, että kysyntää kyllä saa hillittyä korkoja nostamalla. Yritysten silmissä investoinnit näyttäytyvät eri valossa, kun rahoituksesta joudutaankin maksamaan totuttua nollakorkoa suurempaa hintaa. Yksityishenkilö taas miettii asunnon ostoaan aiempaa tarkemmin, kun korkokustannukset syövät aiempaa suuremman osan kuukausipalkasta. Haaste on kuitenkin se, että kysyntää lähdetään hidastamaan tilanteessa, jossa se on jo muutoinkin hidastumassa. Koronakriisin jälkeinen nousuhuuma on ollut hidastumassa globaalisti jo viime vuoden lopusta lähtien.
Juuri nyt keskuspankit tanssivat nuoralla, jonka loppupää näyttää olevan pelottavan kaukana.
Nyt keskuspankkien kanttia koetellaankin toden teolla. Tarjolla on vain huonoja vaihtoehtoja. Jos rahapolitiikkaa ei kiristä, syö laukkaava inflaatio ihmisten ostovoimaa ja hidastaa lopulta kasvua. Pahimmillaan seurauksena on kierre, jossa nouseviin hintoihin pyritään vastaamaan korkeammilla palkoilla. Ostovoima ei kasva ja yritykset joutuvat lopulta irtisanomaan tulosten heikentyessä. Toisaalta rahapolitiikkaa kiristäessä seurauksena voi olla hidastuva kasvu erityisesti talouksissa, jossa velkaa on paljon. Niinpä Euroopan keskuspankin tilanne on vielä Yhdysvaltoja heikompi. Talouskasvu on hauraampaa, ja 2010-luvun velkakriisin haamut kummittelevat edelleen erityisesti Välimeren rannoilla.
Syyt keskuspankkien hidastelulle piilevät haurastuvassa kasvussa ja toiveissa hintapaineiden hellittämisestä. Riskit talouden hidastumisesta ja toiveet tarjontahuolien hälvenemisestä ovat pidätelleet keskuspankkeja siitä huolimatta, että merkit inflaatiosta olivat näkyvillä jo viime kesänä. Kuluvan vuoden yllätykset kuitenkin pilasivat toiveet inflaation hidastumisesta ja hidastelu on osoittautumassa virheeksi. Seuraavien kuukausien polku näyttää nyt selvältä. Nykyiset inflaatioluvut ylittävät keskuspankkien kipukynnyksen niin selvästi, että rahapolitiikkaa kiristetään nyt vauhdilla erityisesti Yhdysvalloissa, jossa työllisyystilanne näyttää Eurooppaa vahvemmalta eivätkä Ukrainan sodan seuraukset ole yhtä kipeitä taloudelle ja kuluttajille. Juuri nyt keskuspankit tanssivat nuoralla, jonka loppupää näyttää olevan pelottavan kaukana. Maaliin pääsyn sijasta toivotaankin nyt, että pudotus tulisi mahdollisimman myöhään, ja että turvaköysi muistettiin kiinnittää, kun aikanaan lähdettiin liikkeelle.
Sijoittajille keskuspankkien U-käännöksellä on potentiaalisesti järkälemäisiä seurauksia. Viimeiset vuodet markkinoille keskeisesti kuuluva heilunta, käytännössä riski sijoitusten arvon laskusta, on ollut luonnollista tasoaan matalampaa keskuspankkien toimien ansiosta. Nyt fokus on toisaalla, ja riski on tehnyt paluun. Inflaation ollessa keskuspankkien tavoitetason yläpuolella keskuspankkien vetoapu markkinoille rajoittuu lähinnä ja markkinoiden toimintaedellytysten varmistamiseen.
Olennaista on kuitenkin muistaa, ettei nyt olla uuden edessä. Edessä on pikemminkin paluu olosuhteisiin, joita on läpi taloushistorian pidetty normaaleina. Yhtäjaksoisen nousun lisäksi markkinoille kuuluvat myös laskut. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että myös normaalioloissa kurssien suunta on pitkällä aikavälillä nouseva.