Aina on kesä jossain
Hatun nosto hälle, joka on viime vuosien käänteet osannut ennustaa. Taas meille, joilta kristallipallo puuttuu, laajasti hajautettu ja harkitusti markkinoiden houkuttelevampia osia painottava sijoitussalkku on edelleen kelpo ratkaisu, kirjoittaa Mandatumin seniorisalkunhoitaja Topias Kukkasniemi blogikirjoituksessaan.
Sijoittajia kehotetaan usein sijoittamaan pitkäjänteisesti ja hajauttamaan sijoitussalkkunsa ajallisesti, eri omaisuuslajeihin, maantieteellisesti ja eri toimialoille.
Eikä syyttä. Neuvolle on useita matemaattisia perusteita: sijoitusajan pidentyessä lyhyen aikavälin hintaheilunnan merkitys vähenee ja riski tappiolle jäämisestä pienenee. Erilaisiin kohteisiin hajautetun salkun kehitys on myös vakaampaa, kun eri kohteet tasapainottavat erilaisissa markkinaympäristöissä toistensa heiluntaa.
Viime vuodet kertovat tositarinan siitä, mikä merkitys hajautuksella on sijoittajan menestykselle. Mietitäänpä, mitä kaikkea on ehtinyt tapahtua.
Vuoteen 2020 tultaessa tulevaisuus oli digitaalinen ja teknologiayhtiöt kuuminta hottia. Korkosijoituksista kukaan ei halunnut kuulla puhuttavan, eihän niistä kuulemma saanut mitään tuottoakaan. Koronaviruksen sulkiessa yhteiskunnat ja keskuspankkien painaessa korkoja pohjamutiakin alemmas teknologia sai entistäkin suuremmat siivet alleen. Samalla monet palvelualat, esimerkiksi matkailu, menettivat valtaosan liikevaihdostaan. Yhdysvalloissa öljyn futuurihinnat käväisivät negatiivisina ja energiasektoria vieroksuttiin, kun maailmantalouden pelättiin lähes kirjaimellisesti pysähtyvän.
Ero voittajatoimialojen ja häviäjätoimialojen välillä kasvoi valtavaksi. Eikä ilmiö rajoittunut vain osakkeisiin. Esimerkiksi kiinteistömarkkinoilla ruokakauppakiinteistöt ja logistiikkakiinteistöt herättivät kotoilun ja verkkokaupan buumin myötä kasvavaa kiinnostusta, vastaavasti hotellikiinteistöille oli hankalampaa löytää ostajia.
Vuonna 2021 oli helppoa olla hyvä sijoittaja, sillä kutakuinkin kaikki lensi keskuspankkien voimallisen elvytyksen ja talouden toipumisen myötä. Mitä nyt muutamat meemiosakkeet tuottivat isoja tappioita niistä innostuneille. Talouskasvua rajoitti lähinnä pula tietyistä raaka-aineista ja puolijohteista, mikä nosti niiden hintoja ja hyödytti niiden valmistajia. Koronakriisin alkuvaiheessa tuotantoa oli supistettu, eikä tuotanto enää tahtonut pysyä kasvavan kysynnän perässä.
Viime vuonna jo kiihtymässä ollut inflaatio lähti kunnolla laukalle Ukrainan sodan myötä. Energian hinta raketoi ja koronakriisissä hyljeksitystä energiasektorista tuli tuottokuningas. Keskuspankit joutuivat kiristämään rahapolitiikkaansa rajusti, mikä painoi etenkin pitkän korkoriskin korkosijoitusten tuotot pakkaselle. Talvi tuli korkomarkkinoille. Lyhyen korkoriskin ratkaisut toivat jonkinlaista suojaa salkkuun, vaikka turpiin nekin ottivat. Korkomarkkinoiden ydintalvi kuitenkin suli viimein ja nyt korkosijoitusten tuotto-odotukset viheriöivät kirkkaana.
Aina on kesä jossain.
Hatun nosto hänelle, joka on nämä kaikki käänteet osannut ennalta nähdä ja onnistunut positioimaan salkkunsa aina auringonpaisteeseen. Toisaalta viimeiset kolme vuotta ovat tarjonneet myös lukuisia tilaisuuksia tehdä kammottavia virheitä. Meille, joilta kristallipallo puuttuu, laajasti hajautettu sijoitussalkku, jossa painotetaan harkitusti houkuttelevampia osia markkinasta, onkin kelpo ratkaisu. Tällöin voi ainakin olla varma siitä, että salkussa on aina sekä voittajia että häviäjiä.