Finanssikriisistä on otettu opikseen
Maaliskuu palautti finanssikriisin muistot monen mieleen ja hermostuneisuus levisi laajalle. Moni asia on kuitenkin muuttunut vuodesta 2008, eikä suuri kriisi näytä todennäköiseltä. Töyssyjä on silti vielä odotettavissa.
Maaliskuussa Atlantin toiselta puolelta kuului kummia: ensimmäinen pankki ja sitten toinen, kolmaskin kaatui. Ja sitten Euroopassa pitkään kipuillut Credit Suisse oli kaatumaisillaan. Muistot vuodelta 2008 puskivat väkisinkin mieliin. Hermostuneisuus levisi ja pieninkin huolimaton viestintä heilutti markkinoita. Keskuspankit molemmilla puolilla tarttuivat rivakasti toimeen ja kriisin leviäminen näytti saatavan aisoihin. Ainakin hetkeksi.
Mandatum allokaatiosijoituksista vastaava johtaja Lassi Järvinen ymmärtää sijoittajien hermoilun. Tilanne ei kuitenkaan todellisuudessa ollut niin paha, kuin miltä ehkä vaikutti.
”Finanssikriisin jälkeen on yli kymmenen vuotta ehditty aidosti puida, mitä silloin meni pieleen. Finanssikriisistä on siis opittu ja töitä tehty.”
Lue lisää maaliskuun allokaationäkemyksestä: Draamaa, mutta ei paniikkia pankkisektorilla
Oppi 1: Isoja pankkeja ei voi päästää kaatumaan
Lehman Brothers oli Yhdysvaltojen neljänneksi suurin investointipankki, kun se meni konkurssiin vuonna 2008. Tuolloin pohdittiin paljon pitäisikö pankki pelastaa, mutta pelättiin, että seurauksena olisi laajempikin moraalikato: pankit voisivat alkaa toimia lähes miten vain, jos tietäisivät valtiovallan pelastavan ne aina liristä.
”Finanssikriisin ehkä tärkein oppi on ollut se, että ainakaan tällaista isoa pankkia ei voi päästä kaatumaan. Sen seurauksena poliitikoilla ja keskuspankeilla on nyt poliittinen valmius tehdä aika rajujakin päätöksiä.”
Hyvä esimerkki uudesta tahtotilasta on Credit Suisse. Maaliskuisena perjantaina pankin kaatuminen näytti todennäköiseltä, mutta maanantain koittaessa tilanne olikin ratkennut. Sveitsin valtio ja keskuspankki olivat tehneet hartiavoimin töitä viikonlopun yli, jotta UBS pystyi ostamaan ongelmapankin pika-aikataululla. Tahto pelastaa pankki ja välttää isomman kriisin synty oli selvä. Ihan ilman jälkipyykkiä ei silti päästy, sillä samalla syntyi ehkä koko pankkidraamassa laajimmin sijoittajia hermostuttanut väärinkäsitys.
UBS:n ostaessa Credit Suissen jälkimmäisen osakkeenomistajat tienasivat, vaikka normaalisti vastaavassa tilanteessa etuoikeusasemassa olleet Credit Suissen AT1-velkakirjojen* omistajat jäivät nuolemaan näppejään. Yleinen lähtökohta EU:n pankkisektorilla on, että osakepääomainstrumentit vastaavat tappioista ennen AT1-velkakirjoja. Sveitsin liittoneuvoston ja valvontaviranomaisen mahdollistama AT1-velkakirjojen arvon poikkeuksellinen alaskirjaus ennen kuin osakepääomainstrumentit ovat kantaneet tappioita horjutti luottamusta koko sijoitusinstrumenttiin, ja samalla loi epävarmuutta koko sijoitusjärjestelmään.
”Tuolloin kukaan ei oikein tuntunut muistavan, että Sveitsi ei kuuluu EU:hun. Sveitsissä on lainsäädännöllisesti ihan oma kehikkonsa. Nämä bonditkin ovat olleet Sveitsin lainalaisuudessa liikkeeseen laskettuja.”
Euroalueen pankkiviranomaiset ottivatkin etäisyyttä Sveitsin menettelyyn julkaisemalla tiedotteen, jossa ilmaistiin eriävä näkemys AT1-velkakirjojen alas kirjaamisesta tavanomaisesta järjestyksestä poiketen. Samalla pyrittiin rauhoittamaan markkinaa vakuuttamalla AT1-velkakirjojen olevan jatkossakin tärkeä osa eurooppalaisten pankkien pääomarakennetta.
*AT1-velkakirjat (Additional Tier 1 notes) ovat pankkien liikkeeseen laskemia joukkolainoja, joiden etuoikeusasema on tavanomaisesti osakkeita parempi, mutta esimerkiksi seniorivelkojia ja tallettajia heikompi. Lainat voidaan tiettyjen ehtojen toteutuessa joko alaskirjata tai muuttaa osakkeiksi. Ne ovat siis tarkoitettu kattamaan pankin tappioita ja niistä onkin maksettu hyvää korkoa.
Oppi 2: Pankkien ongelmat leviävät helposti laajemmaksi kriisiksi
Viimeistään finanssikriisi opetti, että häiriöt pankkisektorilla voivat nopeasti levitä muualle talouteen ja globaaliksi kriisiksi asti. Valvonta ja erilaiset turvaa tuovat säädökset ovatkin pankkien kohdalla erityisen tärkeitä. Samoilla keinoilla pyritään myös välttämään pankkien moraalikatoa: pankkeja kyllä pelastetaan, mutta ongelmat pyritään eri toimin havaita ja ratkoa jo kauan ennen sitä.
Tiukan regulaation seurauksena esimerkiksi pankkien erilaiset puskurit ovat nyt hyvin erinäköisiä kuin vielä finanssikriisin kynnyksellä.
”Vuonna 2008 se tappio, jonka pankki pystyi tekemään ennen kuin oli aidosti isoissa ongelmissa, oli itse asiassa aika pieni. Nyt pankeilla pitää olla huomattavasti enemmän esimerkiksi omaa pääomaa muuta tasetta vastaan, eli pankit kestävät tappiota paljon enemmän kuin aiemmin, ennen kuin menevät nurin.”
Toiseksi varsinkin nyt ajankohtaiseksi esimerkiksi Järvinen nostaa pankeille asetetut likviditeettivaatimukset, eli käytännössä paljonko pankeilla pitää olla käteistä tai nopeasti käteiseksi muutettavia varoja.
”Jos pankille tulee eteen esimerkiksi talletuspako (eli kun laajempi tallettajakunta pyrkii samanaikaisesti nostamaan pankkitalletuksensa), mitä nyt esimerkiksi Yhdysvalloissa nähdään, pankki kestää sitä huomattavasti paremmin kuin ennen.”
Pankkien regulaatiota on matkalla ehditty moittia jo liiankin kireäksi. Yhdysvalloissa regulaatio jäikin osin Eurooppaa nähden löysemmäksi ja Donald Trumpin hallinnon aikana sitä myös joiltain osin kevennettiin entisestään. Esimerkiksi maaliskuussa ongelmiin joutunut yhdysvaltalainen SVB-pankki jäi juuri 250 miljardin dollarin minimirajan alle eikä siksi ollut tarkemman tarkastelun kohteena. Euroopassa pankki olisi kuulunut tarkemman tarkastelun piiriin. Viime päivinä Yhdysvalloissa onkin pohdittu, pitäisikö sääntelyä kiristää myös pienempien pankkien osalta.
Oppi 3: Keskuspankit ovat keskeisessä asemassa ongelmia ratkomassa
Keskuspankit olivat ratkaisevassa osassa niin yhdysvaltalaispankkien kuin Credit Suissen tapauksien ratkomisessa. Finanssikriisin jälkeen keskuspankeista on tullut keskeinen peluri ja niiden temppuvarasto pankkien auttamiseen on hyvin erinäköinen kuin vielä 15 vuotta sitten.
Esimerkiksi maaliskuussa yhdysvaltalaispankkien tapauksessa pankit joutuivat lopulta ongelmiin, kun asiakkaat rupesivat massana nostamaan talletuksiaan pankeista pois. Suuren talletuspaon osuessa kohdalle, isompikaan käteispuskuri ei lopulta riitä.
”Pankkien likviditeetin (maksukyvyn) takaamiseksi ja näiden kriisien estämiseksi on kehitetty keinoja, joilla varmistetaan, että raha ei tavalla tai toisella lopu. Pankit voivat esimerkiksi hyödyntää omaa velkakirjaomistustaan vakuutena, jolla ne saavat rahaa lainattua keskuspankilta ja siten maksettua vaikka talletuspaon sattuessa talletuksia nostajille.”
Käteistä on siis saatavilla nopeastikin, eikä esimerkiksi huhun laukaisema talletusten nostointo suoraan koidu pankin kohtaloksi. Pankit eivät siis enää ole myöskään pakotettuja myymään tietyn aikajänteen velkasijoituksiaan ennenaikaisesti tai muuten epäedullisessa markkinatilanteessa, mikä voi tuottaa suuria tappiota.
Laajempaa pankkikriisiä tuskin on edessä, mutta töyssyjä matkalle vielä mahtuu
Maaliskuu 2023 muistutti, kuinka keskeisessä asemassa pankit ovat niin kansainvälisen talouden kuin lopulta koko yhteiskunnan kannalta. Silti paljon huomiota saaneet huolestuneet keskustelut esimerkiksi pankkien taseessa olevien sijoituksien arvon laskuista osoittivat, kuinka tuntemattomia pankkisektorin käytännöt lopulta monelle ovat – normaalitilanteessa sijoitukset on suojattu arvon laskemisen varalta, mikä monista laskelmista jäi kokonaan huomioimatta.
Nyt pankkisektorilla näyttää jo rauhallisemmalta. Haasteita on silti vielä edessä.
”Meidän tulkintamme mukaan kyseessä ei ole isompi systeemikriisi, mutta sellaisia pieniä tulipaloja silloin tällöin tulee syttymään. Pankkien kasvanut epävarmuus näkyy niiden kyvyssä ja halussa ottaa riskiä, toisin sanoen lainata rahaa kuluttajille ja yrityksille. Tämä heikentää jo ennestään epävarmoja kasvunäkymiä. Markkinaheiluntaa nähdään siis jatkossakin nyky-ympäristössä, jossa korot ovat korkeammalla. On kuitenkin hyvä muistaa, että kun nollakorkojen aikana totuttiin siihen, ettei markkinoilla käytännössä ole heiluntaa, se ei ollut normaalia. Nyt on palattu normaaliin eikä tämä todennäköisesti ole vain ohimenevä ilmiö.”
Hyvä kysymys onkin, löytyvätkö seuraavat haasteet pankkisektorilta vai jostain ihan muualta. Sijoittajien kannattaakin asennoitua siihen, että markkinoiden heilunnasta tulee nyt uusi vanha normaali.