Geotalouden aika

”Suomen lähiympäristö on mennyt totaalisesti uusiksi. Samaten uusiksi menee pelikirja”, Elinkeinoelämän keskusliiton kansainvälisestä kaupasta ja kauppapolitiikasta vastaava johtaja Timo Vuori sanoo.

Vuori tarkoittaa, että yritysten ja sijoittajien ja poliitikkojen on syytä miettiä melko monta asiaa eri tavoin kuin ennen, jotta elämä uudessa geotalouden hallitsemassa maailmassa alkaa sujua.

Geotalous (geoeconomics) on vaihtelevasti määritelty termi. Se tarkoittaa esimerkiksi talouden käyttöä geopoliitiikan edistämisessä. Laajemmin ajateltuna se on kansainvälisen talouden, geopolitiikan ja strategian vuorovaikutusta. Geotaloutta on ollut aina, mutta viime vuosina sen merkitys on kasvanut huimasti.

Geotalouden instrumentteina voi käyttää esimerkiksi kauppa- ja investointipolitiikkaa, pakotteita, rahapolitiikkaa sekä energiaa ja raaka-aineita.

Vuori analysoi työkseen kansainvälistä politiikkaa ja taloutta suomalaisyritysten näkökulmasta. Viime aikoina analysoitavaa on riittänyt, sillä kansainvälisessä politiikassa ja sen myötä kaupassa alkoi uusi aikakausi, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022. Kiinan ja Yhdysvaltojen välit olivat kiristyneet jo aiemmin, ja Euroopan ja Yhdysvaltojen välillä on hiertänyt kauppapoliittisesti.

Vanhaa maailmaa ei enää ole. Uusi vasta muotoutuu. Meneillään on perustava muutos, siirtymä aikakaudesta toiseen. Miten sijoittajan pitäisi käymistilaan suhtautua ja miten siitä voisi saada edes jonkinlaisen otteen?

Kansallisesta edusta on tullut yleisperustelu

Vuori listaa viisi muutosta, jotka ovat viime vuosina alkaneet vaikuttaa yritysten toimintaan ja sitä kautta sijoittamiseen.

Ensinnäkin valtioiden rooli taloudessa on kasvanut. Kasvu alkoi finanssikriisin aikaisista tukipaketeista ja elvytyksestä, jatkui koronaelvytyksellä, ja viimeksi Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on saanut valtiot jakamaan tukia.

Toiseksi politiikka on palannut kauppaan, talouteen ja teknologiaan. Suurvaltapolitiikka näkyy kauppapolitiikassa aiempaa enemmän. Sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa on meneillään teollisuuspolitiikan renessanssi eli valtiot ohjailevat teollisuuden kehitystä aiempaa aktiivisemmin.

Yksi ilmentymä on protektionismi eli oman maan yritysten suojelu kauppapolitiikan avulla. Siitä hyvä esimerkki on kauppasodat Yhdysvaltojen ja Kiinan välillä.

”Maailman maista 30 prosenttia on demokratioita ja loput jotain muuta. Autoritääriset maat hakevat omaa rooliaan Kiinan johdolla.”

Ilmiö näkyy niin YK:n toiminnassa kuin muussakin kansainvälisessä yhteistyössä.

Kolmanneksi ”kansallisesta edusta” on tullut perustelu melkein kaikelle. Kotimainen työ ja sen suojelu on noussut näkyvään asemaan. Ilmiö tarkoittaa esimerkiksi, että maat voivat asettaa yritystoiminnalle sijaintivaatimuksia tai tukea kotimaassa sijaitsevia yrityksiä voimakkaasti.

Neljänneksi poliittisista riskeistä on tullut osa taloutta aivan eri tavoin kuin ennen. Ennen sekä yritystoiminnassa että sijoittamisessa poliittisia riskejä analysoitiin enimmäkseen kehittyvissä talouksissa. Ennen kansainvälistä politiikkaa hallitsivat liberalisointi, kaupan esteiden poistaminen ja viisumivapauksien edistäminen. Nyt markkinaliberalismin ohi kärkeen on kiilannut kansallinen turvallisuus. Kuka saa perustaa maahamme yrityksiä, pitäisikö vientiä ja tuontia rajoittaa? Kenen kanssa on turvallista tehdä yhteistyötä?

Vuori näkee, että yritykset joutuvat miettimään valintoja eri tavoin kuin ennen.

”Mitä teknologiaa voi hyödyntää milläkin markkinalla? Tästä näkökulmasta yritysten täytyy ottaa huomioon myös sijoittajien ja kuluttajien reaktiot.”

Eli vaikka yritykselle itselleen olisi ok myydä jotain tuotetta jollekin markkinalle, voi se olla sijoittajien tai kuluttajien mielestä huono tai poliittisesti kyseenalainen strategia.

Viidenneksi globaalit markkinat ovat alkaneet jakautua kauppablokkeihin. Vuori kuuleekin nykyisessä kauppapolitiikassa kaikuja kylmän sodan ajoilta.

Tehokkuus on myös riski

Ennen voittajastrategia oli mahdollisimman tehokkaan globaalin toimitusketjun virittäminen niin, että tuotteet tupsahtivat oikeaan paikkaan juuri oikeaan aikaan. Varastot pidettiin mahdollisimman pieninä.

Ennakoimattomassa maailmassa tarvitaan sen sijaan puskureita ja joustoa. Suomalaisyritykset ovat jo reagoineet muuttuneeseen toimintaympäristöön. EK:n alkuvuodesta julkaistun yrityskyselyn mukaan 60 prosenttia suurista yrityksistä on sorvannut toimintaketjujaan. 44 prosenttia on hajauttanut ketjuja useille toimittajille ja useisiin maihin, mutta vain 12 prosenttia on siirtänyt tuotantoa kotimaahan tai Suomen lähialueille.

Myös varastot ovat kasvaneet. Vuoren mukaan ensin oli kyse korona-ajan toimitusepävarmuuksien takia kerätyistä varastoista, mutta nyt ne näyttävät pysyvät aiempaa suurempina.

Yksinkertaistaen: siinä missä ennen sijoittajat pitivät mahdollisimman nopeaa toimitusketjua hyvänä, nykyään tällainen oikea-aikaiseksi sliipattu ketju voidaan listata myös liiketoiminnan riskeihin. Syy on aiempaa epävarmempi maailma.

”Kehitys on ollut käynnissä jo liiketoiminnallisista syistä, mutta korona, Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja Kiinan politiikka ovat nopeuttaneet sitä.”

Sijoittajanäkökulmasta kaikki tämä tarkoittaa, että siinä missä ennen analyyseissä pystyi keskittymään liiketoiminnan sujuvuuteen ja alan kilpailutilanteeseen, nyt täytyy ottaa huomioon useita poliittisia muuttujia ja riskejä. Sama koskee yrityksiä.

”Suomalaisyritykset ovat perinteisesti olleet erittäin hyviä teknologisessa osaamisessa. Sillä on pärjätty. Mutta ketkä miettivät nyt yrityksissä näitä poliittisia riskejä? Pelkkä talouslukujen analyysi ei enää riitä”, Vuori huomauttaa.

Kun sijoittaja arvioi nyt yrityksen hallituksen ja johdon osaamista, kansainvälisen politiikan tuntemus saattaa nousta aiempaa painavammaksi kriteeriksi. Vuori ennustaakin, että geotalouden tulo alkaa näkyä yritysten hallituksissa niin, että niihin nimitetään aiempaa enemmän kansainvälisen politiikan taitajia.

Vuori miettii, että muuttunut toimintaympäristö vaatii samankaltaista osaamista kuin vastuullisuuden eli ESG:n analysointi. Kaavojen ja excelien rinnalle tarvitaan aiempaa enemmän laadullista ja paikallista analyysia.

Analyysi tärkeää omasta vinkkelistä

Vuoren mielestä kaikilla on petrattavaa uuden globaalin talouden heikkojen ja vahvojen signaalien tunnistamisessa. Tietoa löytyy, mutta sitä on tärkeää analysoida nimenomaan omasta näkökulmasta, oli se sitten sijoittajan, yritysjohtajan tai työntekijän vinkkeli.

Vuori puhuu narratiivin muutoksesta.

”Kauppaa on aina perusteltu sillä, että yritykset voivat harjoittaa liiketoimintaa markkinoilla kuin markkinoilla, koska niiden toiminta perustuu länsimaisiin sääntöihin ja arvoihin, ja samalla yritykset vievät länsimaisia arvoja eteenpäin. No, arvojen edistäminen ei ole monessakaan maassa toteutunut.”

Koska vanha narratiivi ei ole toiminut, joutuvat yrityksetkin miettimään oman narratiivinsa eli perustelut strategialle, läsnäololle ja toiminnalle vaihtelevilla markkinoilla uusiksi.

Vuori sanoo, että yritykset ovat alkaneet katsoa uudella tavalla riskejä Kiinassakin sen jälkeen, kun länsimainen liiketoiminta alkoi vetäytyä Venäjältä. Eurooppalaisen ja amerikkalaisen kauppakamarin kyselyissä alkuvuodessa 2023 Kiinassa toimivista yrityksistä 20 prosenttia pohti Kiinan riskejä ja jopa exitiä maasta.

”Liiketoimintaa on myös alettu kapseloida niin, että liiketoiminta Kiinassa erotetaan aiempaa selvemmin omaksi yhtiökseen ja vienti omakseen.”

Muutoksista voi olla mitä mieltä tahansa, mutta joka tapauksessa ne on tärkeää noteerata.

Kasvualoina vihreä siirtymä ja turvallisuus

Muutos luo aina uudenlaisia mahdollisuuksia. Millaiselle liiketoiminnalle tarjoaa mahdollisuuksia tilanne, jossa poliittiset riskit ovat kasvaneet, ennustettavuus vähentynyt ja maat vähän kyräilevät toisiaan?

”Ensimmäisenä tulee mieleen kaikki turvallisuuden kanssa tekemisissä oleva, kuten data, digitalisaatio ja niihin liittyvä turvallisuus”, Vuori sanoo.

Puolustusteollisuus tietysti kukoistaa.

”Olin tutustumassa Lockheed Martiniin (Yhdysvalloissa) Suomen F-35-hävittäjähankintoihin liittyen. Kävi ilmi, että puolustusteollisuus on hyvin kiinnostunut siviiliteollisuudesta, koska sieltä voi löytyä ratkaisuja heidän käyttöönsä”, Vuori kertoo ja mainitsee älysatamat, kaupungistumisen ja lentokentät.

Vihreä siirtymä ei jää epävarmassa tilanteessa jalkoihin. Siirtymä etenee, koska sen on pakko.

”Se on niin vahva business case”, Vuori sanoo.