Fearless Finns: Mutkia matkassa

Mandatumin kumppani - alppihiihdon, freeskin ja kumparelaskun maajoukkue Fearless Finns - kirjoittaa kauden aikana viikottaista Fearless Finns -blogia Mandatumin verkkosivuilla. Blogissaan urheilijat kertovat kilpailuista, harjoituksista ja huippu-urheilijan elämästä. Kaiken taustalla on maajoukkueen periksiantamattomuus, kyky uusiutua, ja polttava halu pitää kiinni tavoitteista.

Tervehdys Itävallasta!

Oma kauden aloitus on sujunut sen verran takkuisasti, että päätin kirjoittaa oman blogini kaoottisuudesta, joka saa välillä valtaa elämässä niin matkustaessa kuin urheillessa.

Kunnon kartoitus

Pujottelun maailmancup-kauden avaus oli marraskuussa Levillä. Sieltä oli myös tarkoitus aloittaa kisakauteni. Näin tapahtuikin, muttei siten, kuin olin ajatellut.  Ensimmäisen kilpailupäivän aamuna viimeisessä lämmittelylaskussa loukkasin yhdeksän kuukautta kivuttomana olleen selkäni niin, että adrenaliinin häivyttyä kropasta toisen päivän kilpailusta ei tarvinnut haaveilla.

Laskeminen piti laittaa jäihin pariksi viikoksi, jotta selkä sai rauhoittua.  Konsultoinnin jälkeen ei löytynyt mitään hälyttävää, joten kivun hellitettyä suuntasimme katseen kohti rinteitä ja Keski-Eurooppaa.

Sain kuitenkin vinkin käydä konsultoimassa vielä erästä fysioterapeuttia, joten edessä oli Rovaniemen reissu. Siellä selkää kuntoutettiin viiden päivän ajan. Samalla kävimme läpi selän huoltotoimenpiteitä reissua ajatelleen.

Matkailu avartaa

Uusintastartti saikin sitten tilanteeseen sopivan alun mukavalla matkakommelluksella. Keski-Euroopan harjoittelu oli tarkoitus aloittaa St. Michaelissa, Itävallan Lungaussa. Valmentajani lähti ajamaan päivää aiemmin varusteiden kanssa.

Jotta selkäni säästyisi hieman istumisen aiheuttamalta kuormitukselta, lensin itse Kööpenhaminan kautta Müncheniin. Reissu sisälsi jatkolennon, sillä muita järkevän hintaisia vaihtoehtoja ei ollut tarjolla. Tämä on lyhyellä varoitusajalla toimimisen varjopuolia. Kaikki oli kunnossa: ratavuorot varattu, auto pakattu, selkä jokseenkin laskukuntoinen ja mieli intoa täynnä.

Ensimmäinen lento Kööpenhaminaan sujui ongelmitta, kunnes kentällä verkkoyhteyden palattua puhelimeen tuli viesti peruuntuneesta jatkolennosta. Münchenissa satoi rutkasti lunta.

Ensin otin yhteyden valmentajaan, joka oli juuri päässyt Saksan puolelle. Sitten tuli ilmoitus uudesta jatkolennosta aamulle. No, ei kai yksi yö Köpiksessä ja yhden treenipäivän menetys maailmanloppu ole? Jonotin neljä tuntia asiakaspalveluun, jotta sain hotellin, lentoliput ja laukut järjestettyä. Tiskillä kuitenkin ilmeni, ettei uusi lentoni ollutkaan seuraavalle aamulle, vaan vasta kahden päivän päähän.

Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ollut, joten edessä oli matka lentokenttähotelliin ja logistiikan järjestelyä: yhteys Itävallan majoittajaan ja majoitus Saksassa odottavalle valmentajalle. Ajattelin, että homma on nyt hoidossa.

Vastoinkäymiset jatkuvat

Päivä Kööpenhaminassa sujui fysioharjoitteiden ja kaupungilla pyöriskelyn merkeissä. Myöhään illalla puhelimeen tuli viesti: ”Lentosi on peruttu, odota lisätietoja”.

Jälleen yhteys valmentajaan, joka olisi ollut aamulla lähdössä ajamaan kohti lentokenttää. Lopulta kolmelta yöllä pääsin myös lentoyhtiön puhelinvaihteesta läpi, sillä muutama muukin kärsi sillä hetkellä Münchenin lentokenttäsulusta ja liudasta peruuntuneita lentoja. Jouduin kuitenkin aamulla menemään vielä uudestaan muutaman tunnin yöunien jälkeen lentokentän palvelupisteeseen eri lentoyhtiön tiskille, koska ensimmäinen lento ja jatkolento olivat eri lentoyhtiöiden operoimia.

Münchenin lentokentän parin päivän sulku oli aiheuttanut melkoisen haasteen kaikkien peruuntuneiden lentojen matkustajien uudelleenreitityksessä. Hetken koneen näpyttelyn jälkeen virkailijalla oli tarjota minulle uusi lento - perjantaille. Siis kolmen päivän päähän!

Vaihtoehdot vähissä

Tässä vaiheessa alkoi oikeastaan mikä tahansa polkupyörää nopeampi matkustusvaihtoehto tuntua jo lentomatkustamisen kanssa kilpailukykyiseltä. Sama lumimyrsky oli tietysti tukkinut myös juna- ja linja-autoliikenteen koko Saksassa, joten vaihtoehdot olivat vähissä. Mahdollisuudet pyörivät Kööpenhaminassa odottamisen, liftaamisen ja autokyydin välillä. Autokyyti olisi vaatinut valmentajalta uudelleen Euroopan läpi ajamisen ja lauttaretken Itämeren yli Tanskaan. Mikään vaihtoehto ei tuntunut oikein houkuttelevalta.

Keskustelin siis epätoivoisena lentoyhtiön virkailijan kanssa mahdollisista vaihtoehdoista. Hän rupesi ystävällisesti vielä tutkimaan lisävaihtoehtoja, ja hetken selvittelyn jälkeen tilanne vaikutti lupaavalta. Uusi yritys reitittää minua Müncheniin (tai edes johonkin päin Etelä-Saksaa, Pohjois-Italiaa tai Itävaltaa) toi tuloksena yhden vaihtoehdon: keskiviikkopäivän kestävän kiertoajelun pitkin Saksaa Frankfurtin ja Düsseldorfin kautta Müncheniin. Otin sen.

Vihdoin rinteeseen

Lopulta keskiviikkoaamuna pääsin uudelleen liikkeelle ja hutera matkustussuunnitelma toteutui kuin toteutuikin tällä kertaa onnistuneesti. Neljä päivää myöhemmin ja kolmen välilaskun jälkeen saavuin Münchenin kentälle, ja matka kohti treenirinteitä pääsi jatkumaan.

Sellainen oli siis paluureissuni rinteisiin. Mutkilta ei vältytty, mutta ei tämä maailmaa kaada ja tällaiset vastoinkäymiset kuuluvat elämään. Tämänkertaista kutsuisin kyllä omissakin kirjoissa melko poikkeukselliseksi tapahtumaketjuksi. Voisi hyvin ajatella, että näin monta vastoinkäymistä sisältäneellä matkalla olisi ollut pinna kireällä, mutta oikeastaan koko homman totaalinen kaoottisuus tuntui valtaosan aikaa lähinnä huvittavalta, joskin hieman epätodelliselta.

Olisin ehkä valinnut erilaisen tavan tutustua Kööpenhaminaan, mutta tulipahan sitäkin nähtyä. Kyllä sitä voi matkailukohteena suositella. Nyt kuitenkin itse jatkan laskuhommien parissa, kun on vihdoin saatu sukset jalkaan!

Nella Korpio
Instagram: @nellakorpio

Lue Fearless Finns -blogin aiempia tekstejä >>

Yksityisvarainhoito

Vaurastumisen asiantuntijamme varmistavat, että sinulla on aina tavoitteitasi parhaiten palveleva sijoitus- ja palvelukokonaisuus.

Kunnianhimoisesti kimpassa.

Tutustu varainhoitoon