Fearless Finns: Näyttöä kehityksestä
Suomen maajoukkueen kumparelaskija Riikka Voutilainen on keskittynyt tällä kaudella treenaamaan erityisesti hyppyjä. Vauhdikkaaseen talveen on mahtunut mukaan myös uran toistaiseksi paras maailmancup-sijoitus.
Mandatumin kumppani - alppihiihdon, freeskin ja kumparelaskun maajoukkue Fearless Finns - kirjoittaa kauden aikana viikottaista Fearless Finns -blogia Mandatumin verkkosivuilla. Blogissaan urheilijat kertovat kilpailuista, harjoituksista ja huippu-urheilijan elämästä. Kaiken taustalla on maajoukkueen periksiantamattomuus, kyky uusiutua, ja polttava halu pitää kiinni tavoitteista.
Moikka ja terveisiä Jyväskylästä!
Kausi on edennyt kovaa vauhtia, ja se on ollut melko vaiherikas. Tällä kaudella pääpainona on ollut treenaaminen, joten kisoja on tullut ja tulee vähemmän aiempiin vuosiin verrattuna. Nyt onkin hyvä kausi keskittyä enemmän treenaamiseen, sillä on välivuosi arvokisoista.
Treenien pääpainona on ollut hyppäämisen kehittäminen. Kehitystä on saatu aikaan, mutta vielä on kuitenkin tekemistä. Vaatii paljon toistoja, että saadaan kehitystä aikaan ja rutiinia suorittamiseen. Onnistumiset ja oman kehityksen huomaaminen tuovat mukanaan uudenlaista intoa ja jaksamista treenaamiseen.
Oppeja maailmancupista
Tällä kaudella olen kisannut viidessä maailmancupin kisassa: Rukalla, Val Saint-Cômessa ja Waterville Valleyssa. Onnistumisen ja epäonnistumisen hetkiä on näihin kisoihin mahtunut. Ihan täysin nappionnistumista ei ole kisaan tullut, mutta treeneissä on kehitystä välähdellyt.
Mainittakoon, että Watervillessa hankalissa olosuhteissa pystyin kuitenkin saamaan urani tämänhetkisen parhaan sijoituksen maailmancupissa, joka oli 23. sija. Tärkeimpänä koen kuitenkin sen, että olen saanut hyvää kokemusta ja näyttöä siitä, mitä pitää vielä parantaa, jotta maailmancupissa pystyy paremmin pärjäämään. Tästä eteenpäin täysi fokus onkin niiden asioiden kehittämisessä.
Tauti iski harmittavaan aikaan
Watervillen maailmancupin jälkeen suuntasin takaisin Suomeen, ja tarkoituksena oli kisata Suomen Eurooppa Cupin kisoissa Taivalvaaralla ja Levillä. Suomeen tultuani kuitenkin sairastuin. Hetken ehdin jo luulla tervehtyneeni, mutta tulin vain entistä kipeämmäksi. Lääkärissä käytiin, ja taudin todettiin olevan sen verran raju, että antibioottikuuri ja tauko urheilusta olivat tarpeen. Näin ollen molemmat kilpailut jäivät kohdallani välistä.
Valtava pettymyshän se itselleni oli jättää kisaamatta, mutta kisoja tulee ja menee. Terveys edellä täytyy mennä.
Tällä hetkellä oloni alkaa olemaan jo normaali, mutta väsymystä ja lihaskipuja vielä on. Treenaamiseen paluu täytyy kuitenkin ottaa varoen, jotta vakavammilta jälkitaudeilta säästytään. Nyt mennään päivä kerrallaan ja katsotaan, milloin voin palata täysipainoiseen harjoitteluun.
Opintoja huippu-urheilun ohella
Aloitin tuossa syksyllä Jyväskylän ammattikorkeakoulussa fysioterapeutin opinnot, joita olen tässä urheilun ohella suorittanut. Kevät kuluukin pitkälti koulun ja treenien parissa. Kaikista helpoin yhtälö ei ole korkeakoulun ja urheilun yhdistäminen, mutta se on täysin mahdollista. Täytyy vain osata aikatauluttaa ja priorisoida asiat.
Seuraavat kisat, eli Pohjoismaiden mestaruuskisat, minulla olisivat tiedossa huhtikuun puolivälissä Ruotsin Duvedissa. Viimeiset kisat ovat Levillä huhtikuun lopussa.