Kun tunteet kohtaavat markkinat
Mandatumin allokaatiotuotteiden johtaja Lassi Järvisen mukaan sijoittajan suurin vastus on usein sijoittaja itse. Sijoittamisen psykologiset haasteet voidaan jaotella karkeasti tunnepohjaisiin ja järkipohjaisiin tekijöihin.
Elokuvista tuttu mestarisijoittaja on usein joko tunteita karttava robotti tai adrenaliinihöyryissä eteenpäin puskeva pyörremyrsky. Todellisuudessa hyvä sijoittaja asettuu kuitenkin jonnekin näiden kahden ääripään välimaastoon.
Järkipohjaisista, eli kognitiivisista harhoista on usein helpompi päästä eroon kuin tunnepohjaisista. Mandatumin allokaatiotuotteiden johtaja Lassi Järvisen mukaan tunnepuolta on vaikeampi estää, mutta siinäkin auttaa itsensä tiedostaminen ja tunteminen.
”Klassinen skaala tunnepuolella kulkee pelon ja ahneuden välillä. Malli on yksinkertainen, mutta sen avulla on helpoin ymmärtää sijoittamiseen liittyviä tunteita”, Järvinen avaa.
Suomalaiset ovat keskimäärin varovaisia sijoittajia, mikä liittyy ainakin osittain siihen, että maassamme on ollut historiallisesti vähän vaurautta ja toisaalta eläkejärjestelmä, joka on ottanut puolestamme vastuuta tulevaisuuteen varautumisen osalta. Pelko on liittynyt siihen, että kovalla työllä ansaittu raha menetetään epäonnistuneilla sijoituksilla, tai sitä ei jää tarpeeksi arjen kulujen jälkeen. Pelko voi siis pahimmillaan ohjata siihen, että ei sijoiteta ollenkaan.
”Pieni jarru päätöksenteon hetkellä on kuitenkin hyvä asia, koska se voi hillitä riskinottoa”, Järvinen painottaa.
Pelkoa voi Järvisen mukaan hallita ottamalla tarpeeksi selvää sijoituskohteista ja sijoittamisesta itsestään, ja pitämällä kirkkaana mielessä omat tavoitteet ja sijoitushorisontin. Jos tarkoituksena on säästää rahaa useamman kymmenen vuoden ajanjaksolla, ei pienen pudotuksen salkun arvossa pitäisi johtaa yöunien menetykseen. Kaikilla on kuitenkin erilainen pelkokynnys.
”Jos on taipuvainen murehtimaan ja stressaamaan sijoituksista, niin sekin on hyvä tiedostaa ja ottaa huomioon. Sijoittajat ovat ihmisiä ja reagoivat eri tavalla eri tilanteisiin”, Järvinen toteaa.
Ahneutta voi hallita hajauttamalla
Kun voittoja taas tulee, tunnekirjon toinen puoli nostaa päätään. Ahneus voi johtaa vauhtisokeuteen ja liialliseen riskinottoon, jotka taas altistavat salkun markkinaheilahduksien armoille.
”Meillä on selektiivinen muisti ja muistamme helpommin voitot kuin häviöt. Ahneuteen pätee samanlainen ohje kuin pelkoon: jos sijoitushorisontti on pitkä ja voitot nousevat nopeasti suuriksi, on hyvä arvioida, onko tullut ottaneeksi liikaa riskiä”, Järvinen pohtii.
Niin pelkoa kuin ahneutta voi lievittää hajauttamalla paitsi eri omaisuusluokkiin, myös ajallisesti. Se voi tarkoittaa esimerkiksi säännöllistä samansuuruista kuukausimerkintää tiettyyn sijoituskohteeseen, jolloin markkinaheilahtelun riski tasaantuu ja houkutus sijoittaa liikaa kerralla pienenee.
Vaikka pelko ja ahneus voivat molemmat vaikuttaa sijoittajaan negatiivisesti, Järvinen nostaa niistä pelon pahemmaksi vastustajaksi. Ideaalisijoittaja tiedostaa tuntevansa molempia mutta ei anna kummankaan hallita itseään. Onnistumisen hetkellä on hyvä antaa pienen pelon hillitä riskinottoa ja kun salkun arvo laskee, kannattaa muistaa, että pitkällä aikavälillä kärsivällisyys usein palkitaan.
Kognitiiviset vinoumat voivat harhauttaa kokenuttakin sijoittajaa
Erilaisia sijoittajia kiusaavia ajatusharhoja tai -vinoumia on Järvisen mukaan iso liuta. Monen vinouman keskiössä on se, että ihmiset keskimäärin ovat huonoja luopumaan aiemmin omaksumistaan uskomuksista. On raskasta käsitellä sellaista tietoa, joka on ristiriidassa aiemman tiedon kanssa.
”Kaikkein hyödyllisintä on kuitenkin löytää sellaista tietoa, joka on eri mieltä kuin itse. Jos on hirveän varma jostain, kannattaa yrittää löytää tiedonlähde, jolla todistaa itsensä vääräksi, ja lukea se ilman sarvia ja hampaita”, Järvinen naurahtaa.
Toinen tapa vaikuttaa näihin vahvistusharhoihin on etsiä dataan pohjautuvia matemaattisia malleja, jolloin kenenkään henkilökohtaiset vinoumat eivät pääse samoissa määrin vaikuttamaan päätöksentekoon.
Ankkurointiharha on puolestaan monelle tuttu esimerkiksi ruoka- tai vaatekaupasta: kun 100 euron housut ovat 30 prosentin alennuksessa, ajattelemme että sen hinta on nyt hirvittävän hyvä ja että se kannattaa ostaa. Samoin sijoittamisessa ollaan usein halukkaita ostaa osaketta, kun sen hinta laskee, kysymättä miksi hinta on laskenut. Sen sijaan ankkuroimme ajatuksemme kiinni siihen hetkeen, kun osakkeen kurssi oli korkeammalla. Se johtaa helposti lyhytnäköisyyteen sijoitusmarkkinoilla.
”Ankkurointiharhan voi huomioida käymällä mielessään läpi sen, miksi ollaan nyt jossain muualla kuin siellä, mihin aiemmin ankkuroiduttiin. Jos uuden tarkastelun jälkeen näyttää edelleen hyvältä, voi edetä, mutta prosessi pitää käydä ensin läpi”, Järvinen avaa.
Englannista tuleva lyhenne FOMO, eli Fear Of Missing Out, voi myös aiheuttaa vinoumia sijoittajan mielessä. Sosiaalinen media ja tiedon tehokas jakaminen ovat Järvisen mukaan ruokkineet FOMOa, eli pelkoa siitä, että ei päästä sijoittamaan samoihin osakkeisiin kuin kaikki muutkin.
”Viime vuosina on puhuttu erilaisiin keskustelupalstoihin liittyvistä meemiosakkeista, jotka ovat kasvaneet todella arvokkaiksi juuri siksi, että kukaan ei ole halunnut jäädä niistä paitsi. Kuplia on nähty markkinoilla 1600-luvun tulppaanikuplista lähtien ja varmasti nähdään jatkossakin”, Järvinen toteaa.
Tässäkin harhassa ratkaisu on huolellinen analyysi ja pitäytyminen omassa sijoitusstrategiassa. Kuplat usein poksahtavat pitkällä aikavälillä, ja oikea-aikaisen myynnin ajoittaminen on todella vaikeaa. Siksi Järvinen ei suosittele vilkuilemaan liikaa sivuilleen.
Viimeisenä harhana Järvinen nostaa esiin jälkiviisauden. Historiaa tarkastellessa on helppo rakentaa selkeitä ja loogisia narratiiveja vaikkapa siitä, miksi finanssikriisi puhkesi. Kerromme tarinoita itsellemme siitä, mitä silloin tapahtui ja vakuutumme siitä, että tiedämme myös jatkossa, mitä tulee tapahtumaan. Jälkiviisaus voi kuitenkin johtaa liialliseen itsevarmuuteen omista kyvyistä ja siten yltiömäiseen riskinottoon.
”Tätäkin harhaa voi olla vaikea korjata tai tiedostaa, mutta aina voi palata takaisin itse tekemiinsä päätöksiin ja kysyä, olivatko ne aidosti viisaita vai osoittautuivatko ne viisaiksi vasta jälkikäteen”, Järvinen päättää.
Lassi Järvinen puhui sijoittamisen psykologiasta 10.6.2024 julkaistussa Psykopodiaa-podcastissa.