Riskikartoitus vai kokonaisajattelu? Kaksi näkökulmaa yrittäjän turvan täydentämiseen

Jokainen yrittäjä maksaa työntekijöistään sivukuluja, joilla katetaan työntekijän vanhuuseläkkeen lisäksi mahdollisia työkyvyttömyys-, sairaus- ja tapaturmakuluja. Nämä työnantajan maksamat sivukulut ovat keskimäärin noin 21 prosenttia työntekijän bruttopalkasta¹. Yrittäjän itsensä osalta tilanne on usein toinen: yrittäjän YEL-työtulo on monesti määritelty liian alhaiselle tasolle, eikä sen perusteella maksettava sosiaaliturva useinkaan riittäisi kattamaan toivottua toimeentuloa esimerkiksi työkyvyttömyysjakson aikana.

”Työtulon asettaminen oikealla tasolle voi etenkin aloittavalle yrittäjälle olla hankalaa, ja isolla osalla yrittäjistä työtulo jääkin reilusti alle toteutuneiden tulojen. Sen vaikutuksia ei aina välttämättä ymmärretä kunnolla: määritellyn työtulon perusteella lasketaan esimerkiksi Kelan maksamat sairaus- ja vanhempainpäivärahat, ja toki kertynyt eläke. Liian matalaksi asetettu työtulo voi johtaa ikäviin yllätyksiin”, Mandatumin pääkaupunkiseudun yritysmyynnin johtaja Ville Niklander kertoo.

Koska yrittäjän lakisääteinen turvataso harvoin riittää kattamaan nykyistä elintasoa, on järkevää varautua riskeihin ja työuran jälkeiseen aikaan myös muilla keinoilla. Yrittäjän varautumista riskeihin voi tarkastella kahdella eri tavalla: joko vakuutuskohtaisen tarpeen kautta tai kokonaisvaltaisen lähestymistavan avulla. Näiden keinojen avulla yrittäjä voi varmistaa, että hänen taloudellinen turvansa on riittävällä tasolla takaaman halutun toimeentulon riskien realisoituessa.

1. Vakuutuskohtainen malli

Vakuutuskohtaisessa mallissa tarkastellaan yrittäjän nykyistä tilannetta ja yksilöidään tietyt riskit, jotka voivat vaikuttaa hänen taloudelliseen turvaansa. Tämä malli alkaa perusteellisella riskikartoituksella, jossa arvioidaan, miten nykyiset vakuutukset ja käytössä olevat palvelut, esimerkiksi työterveys ja sairauskuluvakuutus, kattavat erilaisia tilanteita.

”Yrittäjä huolehtii samoista aiheista kuin moni muukin: mitä jos sairastun, mitä sitten, kun työura on ohi, miten läheiseni pärjäävät, mikäli kuolen? Näihin asioihin voi varautua hyvissä ajoin vapaaehtoisella vakuuttamisella”, Niklander kommentoi.

Ensimmäinen askel on arvioida, miten yrittäjä pärjäisi lyhytaikaisen työkyvyttömyyden aikana. YEL-vakuutukseen ilmoitetun työtulon perusteella saatava sairauspäiväraha voi usein olla riittämätön kattamaan pakollisia menoja, kuten lainanlyhennyksiä. Tällaisessa tilanteessa lakisääteistä vakuutusturvaa voidaan täydentää Mandatumin lyhytaikaisen työkyvyttömyyden turvan tuotteilla, jotka auttavat kattamaan nämä puutteet.

Esimerkki: Yrittäjä on määrittänyt YEL-vuositulokseen 24 000 euroa. Hänen todelliset kuukausitulonsa ovat noin 6 000 euroa, ja toimentulon minimisumma, jolla katetaan arjen pakolliset kulut ja kuukausittaiset lainamaksut, on noin 4 000 euroa. YEL-maksujen perusteella yrittäjä saa lyhytaikaisen työkyvyttömyyden sattuessa bruttona noin 1 400 euroa kuukaudessa sairauspäivärahaa. Toimeentulon minimisummasta jää puuttumaan noin 2 600 euroa, joka voidaan täydentää Mandatumin kautta otettavalla lyhytaikaisen työkyvyttömyyden turvalla, josta saa sovitun täydennyksen päivärahaan kaikilta omavastuuajan ylittäviltä työkyvyttömyyspäiviltä.

Entä jos sairaus tai tapaturma johtaa pysyvään työkyvyttömyyteen? Minimitason YEL-työkyvyttömyyseläke voi jäädä hyvin pieneksi, eikä se välttämättä riitä elinkustannusten kattamiseen loppuelämän ajaksi. Mandatumin pysyvän työkyvyttömyyden turva tarjoaa kertamaksun, jolla voi esimerkiksi maksaa lainat pois ja turvata taloudellisen tilanteen pitkällä aikavälillä.

Esimerkki: Edellisen esimerkin yrittäjän ilmoittamalla YEL-vuositulolla pysyvän työkyvyttömyyden tilanteessa yrittäjä saisi bruttona noin 1 250 euroa kuukausittaista työkyvyttömyyseläkettä, jolla tulisi kattaa arjen menot ja lainakulut. Mandatumin pysyvän työkyvyttömyyden vakuutuksella yrittäjä määrittää itselleen sopivan kertakorvauksena maksettavan summan, esimerkiksi 500 000 euroa, joka maksetaan yrittäjälle itselleen tai yritykselle. Sopiva korvaussumma kattaa yleensä yrittäjän omat ja yrityksen velat ja vastuut, sekä turvaa yritystoiminnan jatkumisen ja toimeentulon.

Kolmas olennainen osa vakuutuskohtaista mallia on henkivakuutus, joka turvaa läheisten taloudellisen tilanteen yrittäjän yllättävän poismenon varalta. Henkivakuutuksen korvaussumma määritellään niin, että se riittää ylläpitämään läheisten elintason ja kattamaan mahdolliset velat.

Esimerkki: Mikäli esimerkin yrittäjä kuolisi yllättäen, olisi hänen perheellään tai yrityksellään yhä maksettavana samat lainat, ja monet muut arjen jatkuvat kulut. Henkivakuutuksesta saatava kertakorvaus määritellään pysyvän työkyvyttömyyden korvauksen tapaan ennalta niin, että vakuutuksen edunsaajat voivat sen avulla hoitaa heti välttämättömät kulut, kuten hautajaiskustannukset, ja maksaa esimerkiksi lainat pois.

2. Kokonaisuuden kartoittaminen

Toinen tapa varautua riskeihin on kokonaisvaltainen lähestymistapa, jossa tarkastellaan yrittäjän taloudellista tilannetta kokonaisuutena. Tavoitteena on kattaa riittävä toimeentulo riskin kohdatessa ja turvata yrittäjän nykyinen elintaso. Tämä lähestymistapa eroaa edellisestä siinä, että vakuutustarvetta ei määritellä aihe- tai riskialueittain, vaan yrittäjän tulotason ja menojen mukaan.

”Tämä lähestymistapa sopii erityisesti yrittäjälle, joka haluaa helpon ja kattavan kokonaisratkaisun parantamaan omaa sosiaaliturvaansa. Paketoidussa mallissa turvan taso pysyy samana ja kattaa kaikki edellä mainitut riskit”, Niklander kertoo.

Aluksi tarkistetaan yrittäjän nykyinen YEL-vakuutuksen kautta tuleva turvan taso, ja verrataan sitä tarvittavaan tulotasoon, jolla pystyttäisiin ylläpitämään haluttua elintasoa myös elämän ikävien yllätysten varalta.

Kokonaisvaltaisessa mallissa määritellään yrittäjän ikä, tulotaso ja vastuut, kuten kuukausittain maksettavat lainat. Näiden perusteella rakennetaan yrittäjän toivoman tulotason kattava Yrittäjän turva -paketti, joka sisältää lyhytaikaisen ja pysyvän työkyvyttömyyden turvan sekä henkivakuutuksen. Yleisesti suositellaan, että vakuutusturva kattaa noin 60–75 prosenttia yrittäjän todellisesta tulotasosta, jotta elinkustannukset voidaan kattaa, mutta yrittäjä voi määritellä halutessaan turvan tätä suuremmaksi tai pienemmäksi.

Esimerkki: Aiempien esimerkkien yrittäjän sosiaaliturva on tällä hetkellä noin 1 400 euroa kuukaudessa ja tarvittava minimitulo, jolla arjen välttämättömät kulut katetaan, on 4 000 euroa. Mandatumin vapaaehtoisilla vakuutuksilla voidaan kattaa puuttuva 2 600 euroa. Jos yrittäjä taas toivoo voivansa arjen välttämättömien kulujen lisäksi pystyvänsä takaamaan nykyisen elintason säilymisen mahdollisimman lähellä nykyistä, voidaan Mandatumin vakuutussumma määritellä esimerkiksi nykyisen todellisen kuukausitulon, 6 000 euroa, mukaan. Tällöin vapaaehtoisilla vakuutuksilla katettaisiin puuttuva 4 600 euron summa.

Olipa kyseessä vakuutuskohtainen malli tai kokonaisvaltainen lähestymistapa, lopputulos on sama: molempien avulla voidaan varmistaa yrittäjän määrittämä tulotaso työkyvyttömyyden varalta, ja henkivakuutuskorvaus kuolemantapauksessa. Näin yrittäjä voi rauhassa keskittyä liiketoimintaansa tietäen, että hän ja hänen läheisensä ovat suojattuja yrittäjälle keskeisten riskien varalta.

Yrittäjän henkilövakuutukset

On viisautta varautua. Keskustele Mandatumin kanssa ja varmista, että olet vakuutettu odottamattoman varalta.

Tutustu palveluun

Lähteet: 

  ¹ https://www.accountor.com/fi/finland/artikla/palkan-sivukulut