Päiväni merimurmelina - vahtivuoro Spirit of Helsingin matkassa

Tämä on Spirit of Helsingin kapteeni Jussi Paavosepän purjehdustarinan neljäs osa. Lue aikaisemmat tarinat täältä:

Osa 1: Pilvilinnojen rakentaja

Osa 2: Pitkälle pääsee hitaasti

Osa 3: Kohti merten erämaata

Jossain Argentiinasta itään

Spirit of Helsingin kippari Jussi Paavosepän päivä alkaa tiukkaan sidotun merimiespunkan uumenista. Kolmionmuotoinen vartalotyyny muodostaa juuri sopivan onkalon punkkaan ja makuupussissa on lämmin nukkua. Meri kuohuu ympärillä, mutta ei liikaa, ja aaltojen rytmi on tuudittanut kapteenin uneen neljä tuntia sitten. Hetken päästä pitää kuitenkin olla jo kannella ohjaamassa venettä pitkin Argentiinan rannikon itäpuolta. Kello on kolme aamulla. On maanantai, vai oliko sittenkin tiistai?

Punkasta ylös kömmittyään Paavoseppä laittaa vaatteet päälle. Ilma tuntuu eilistä viileämmältä, ja hän pukee yhden ylimääräisen kerroksen varmuuden vuoksi. Tarkoitus on valita juuri oikeanlainen varustus, ettei kesken vahdin tarvitsisi käydä kannen alla vaihtamassa. Salongin portaita pitkin takaisin ylös nouseminen kun on kaikkein vaarallisin paikka, silloin mainingit voivat heittää univajeesta varomattomaksi tulleen merimiehen keveästi laidan yli. Vielä pressopannusta boilerin kiehuttamalla vedellä keitetty kahvikuppi ja myslipatukka, niin Paavoseppä on valmis vahtiin.

Kannelle kiivettyään hän kiinnittää itsensä pelastusliiviin kiinnitetyllä liealla veneen ympäri kulkevaan turvavaijeriin ja kulkee kohti perää ja ruorissa seisovaa edellisen vahdin päällikköä. Nopeat kuulumiset ja sitten tilannekatsaus. Keli on ollut melko tasainen ja purjeet ovat kaivanneet vain pientä trimmiä, puolessavälissä vahtia tuulen koventuessa laskettiin spinaakkeri. Suunta on 050°, tuulta 19 metriä sekunnissa. Taivas on edelleen pilvinen, eikä sekstantilla olla saatu määritettyä tarkkaa sijaintia tähdistä, edellisestä paikannuksesta on jo lähes vuorokausi. Falklandinsaaret ovat jossain etelässä, satojen mailien päässä.

Kapteeni kiittää katsauksesta ja lähtee vielä purjekierrokselle ennen vahdin vapauttamista. Kaikki kunnossa, vahti voi vaihtua. Sitten purjehditaan. Ruorissa seisominen on Paavosepän lempipuuhaa, tämän takia hän on matkaan lähtenyt. Meren liikkeet tuntee kämmenissä, kun aallot tarttuvat peräsimeen ja yrittävät vääntää venettä pois kurssilta, mutta kokeneet kädet pitävät ruorin tiukasti paikoillaan. Kippari ruorissa ei ole aina itsestäänselvyys purjeveneellä, mutta Paavoseppä ei olisi suostunut mihinkään muuhun. Purjehtimaan tänne on tultu, ei konttorihommiin. Hetken päästä ruorivuoro vaihtuu ja hän siirtyy vuorostaan korjaamaan purjeiden asentoa. Isopurje lepattaa, muutama aste sisään.

Koko miehistö on matkan aikana kehittynyt valtavasti, ja purjehtiminen sujuu kuin itsestään. Kaikki tietävät tarkkaan, miten toimia tilanteessa kuin tilanteessa. Se tekee kapteenin työn helpoksi.

Tunti vahtia on kulunut, ja Paavoseppä käy tekemässä merkintälaskun, eli kirjaa koordinaatein veneen sijainnin sen perusteella, kuinka kovaa ollaan purjehdittu ja mihin suuntaan. Laskelma ei anna yhtä tarkkaa sijaintia kuin sekstantti, mutta valtamerellä kymmenien merimailien huti ei ole vaarallinen, kunhan mennään oikeaan suuntaan. Samalla hän kirjaa tuulen nopeuden ja suunnan, ilman ja meriveden lämpötilan, pilvet ja ilmanpaineen. Vahdin päätteeksi tiedot viedään veneen lokikirjaan talteen.

Pian tuulen suunta alkaa kääntyä, ja purjeet kaipaavat enemmän kuin vain pientä trimmausta. Vahti käy herättämässä purjemestari Aaron, joka nousee kannen alta johtamaan manööveria. Kaikki sujuu hyvin, ja Aaro pääsee takaisin nukkumaan. Taivaanranta alkaa vaalentua.

Kolmen tunnin jälkeen seuraava vahti kömpii esiin kannen alta. Paavoseppä selostaa tilanteen ja luovuttaa ruorin seuraavalle vahtipäällikölle. Merellä on tärkeää, että tieto siirtyy tehokkaasti, jotta seuraavan vahdin ei tarvitse aloittaa purjehtimista puhtaalta pöydältä. Sitten kaikki neljä vahdin jäsentä laskeutuvat kannen alle salonkiin, ja Paavoseppä ryhtyy täyttämään lokikirjaa. Ei merkittäviä tapahtumia, hyvä niin. Jyrki, yksi vahdin jäsenistä, siirtyy keittiöön keittämään aamupuuroa.

Kun pakolliset askareet on hoidettu pois alta ja vahdin tapahtumat käyty vielä yhdessä läpi, Paavoseppä menee suoraan sänkyyn. Häneen on iskostettu jo aikaisessa vaiheessa oppi siitä, että nukkua kannattaa aina, kun siihen on tilaisuus. Vaikka ei väsyttäisi, pään voi painaa tyynyyn. Spiritillä olisi myös hyvä kirjasto, jota moni miehistöstä hyödyntää ahkerasti, mutta nyt uni on tärkeämpää. Ehkä huomenna.

Sängyssä Paavosepän nilkat kolahtavat jalkopäässä olevaan sähkökaappiin, jonka kansi piti poistaa, jotta kippari saisi jalkansa suoraksi öisin. Kapteenin kajuutassa on pimeää, ja uni tulee melkein heti. Ennen nukahtamista hän yrittää vielä muistaa, kuinka monta päivää sitten Kap Hornin kierto tapahtui, mutta turhaan. Väliäkö sillä, hän ajattelee, ja kääntää kylkeä. Viiden tunnin päästä on taas herätys seuraavaan vahtivuoroon.

Jussi Paavoseppä Q&A

Mitä merten erämaa opetti sinulle kipparina ja yrittäjänä?

Kärsivällisyyttä ja tiimityön tärkeyttä. Välillä on hyvä olla vaatimatta liikaa mutta toisaalta on tärkeää, että yhteiset pelisäännöt on sovittu tarkasti. Pienessä tilassa 40 vuorokautta yli kymmenen henkilön kanssa vaatii joustavuutta ja saumatonta yhteistyötä.

Mihin olitte erityisen tyytyväisiä kolmannella legillä?

Purjehdimme venettä äärimmäisen hyvin ja turvallisesti. Kun homma toimii, niin vauhti on hyvää ja vahinkoja ei satu.

Miten Aucklandissa tehty varautuminen näkyi matkalla?

Meidän varautumisemme on lähtenyt kokonaisuudessaan jo kolme vuotta sitten alkaneista suunnitelmista. Aucklandissa niitä ei suuremmin tarvinnut täsmentää. Oikeastaan olemme oppineet vaan toteuttamaan suunnitelmia paremmin koko ajan.

Minkälaisia tunteita Kap Hornin kierto herätti?

Kap Horn on yksi maailman merien pahimmista paikoista, jossa valtamerivirrat kohtaavat ja rahtilaivojakin murtuu. Tietyissä olosuhteissa siellä voi olla todella paha aallokko, mutta meillä kävi hyvä tuuri ja kiersimme Kap Hornin kärjen auringonpaisteessa ja kovassa myötätuulessa. Saaren kärjen pyramidimainen siluetti näkyi täydellisesti roihuavaa merta vasten, mutta en siinä hetkessä vielä täysin tiedostanut, mitä tuli tehtyä, koska keskityin purjehtimiseen. Vasta myöhemmin iskeytyi tajuntaan, että saavutimme juuri jotain todella hienoa.

Millä mielin lähdette viimeiselle legille kohti Southamptonia?

Kolmas osuus oli kilpailun kannalta tärkeä, ja jäimme valitettavan kauas pahimmista kilpakumppaneistamme. Olemme tällä hetkellä kokonaiskilpailussa kolmannella sijalla, ja meidän on nyt pantava kaikki peliin, jotta purjehtisimme absoluuttisesti nopeimpina Englantiin ja pääsisimme kilpailemaan voitosta. Se on meidän tavoitteemme. Atlantti on tähän aikaan vuodesta mielenkiintoinen, eikä etukäteen voi tietää, mitä kaikkea matkalla tapahtuu. Sää voi muuttua paljon kääntöpiireiltä päiväntasaajalle, mutta uskon, että meillä on hyvät eväät matkaa varten.

Palvelut yrittäjälle

Sujuvampi yrittäjyys löytyy täältä. Hoida kerralla kuntoon varautumisen ja vaurastumisen suunnitelmasi.

Tutustu yrittäjän palvelukokonaisuuteen