3 näkemystä: empatian mahti

Taito asettua toisen asemaan auttaa ymmärtämään muita ihmisiä ja koko maailmaa. Ekonomisti, vastuullisuusjohtaja ja professori pohtivat empatian voimaa.

Pääkuva: USGS Unsplash, henkilökuvat Heidi Strengell

Pihla Hintikka
Vastuullisuus

Empatia on kykyä ja halua ymmärtää, mitä toinen ihminen saattaa tuntea ja kokea sekä taitoa asettua toisen henkilön asemaan. Empatia on myös yhteiskunnallinen megatrendi, jonka vaikutukset lävistävät nykyään monenlaiset kulttuuriset rakenteet. 

Empatiasta on tullut liike-elämän avainstrategia, kasvun moottori ja bisneksen elinehto. Empatiaa on opittu kvantifioimaan ja analysoimaan, ja sen vaikutuksista tiedetään olevan konkreettista hyötyä. Empatiasta on tullut jopa välttämätön paitsi johtamisen ja työyhteisöjen hyvinvoinnin myös kestävän talouskasvun, yhteiskunnallisen vaurauden ja liiketoiminnallisen menestyksen mittarina.

Empatiasta on tullut liike-elämän avainstrategia, kasvun moottori ja bisneksen elinehto.

Brittiläinen konsulttiyritys Lady Geek kehitti kahdeksan vuotta sitten empatiaindeksin. Sen lähteinä käytetään yritysten taloustietoja, kyselyitä ja sosiaalisen median sisältöanalyysiä, joiden avulla on selvitetty esimerkiksi henkilöstön ajatuksia toimitusjohtajasta, asiakkaiden valituksia tai eettisiä rikkeitä. Tutkimukseen kuului 160 globaalisti toimivaa pörssiyhtiötä, joista kymmenen parasta teki markkina-arvon mukaan 50 prosenttia parempaa tulosta kuin kymmenen huonointa.

Sittemmin empatiaindeksejä ovat tehneet muutkin konsulttiyritykset. Esimerkiksi hollantilainen The Oval Office on löytänyt luomallaan The Empathy Value Indexillä yhteyden brändien empaattisuuden ja suorituskyvyn välillä. Romanian MullenLowen Mpathy Indexin mukaan kuluttajat ovat 81 prosenttia uskollisempia merkeille, jotka he yhdistävät korkean empatiatason brändiin, ja heidän halunsa suositella sitä on 46 prosenttia muita suurempi.

Empaattisuutta, läpinäkyvyyttä ja avoimuutta vaativat yhä enemmän myös kuluttajat, sijoittajat ja kansainvälinen yhteistyö. On pyrittävä oikeudenmukaisuuteen ja otettava huomioon paitsi muut ihmiset myös kaikki muu elävä, ympäristö ja ilmasto. Empatiasta povataankin nyt yhtä vastausta globaaleihin kriiseihin. Yhä polarisoituneemmassa maailmassa ajatus siitä tuntuu jopa radikaalilta. 

Mandatum Magazine pyysi kolmea huippuasiantuntijaa – taloustieteilijää, vastuullisuusjohtajaa ja taiteilijaa – pohtimaan empatian vaikutuksia yhteiskuntaan, talouteen ja liike-elämään.

Tärkeä analyyttinen työkalu

Heikki Pursiaisen mukaan onnistunutta taloudellista analyysiä ei voi tehdä ilman empatiaa. 

”Taloustiede on tehnyt minusta empaattisen. Se voi kuulostaa hassulta. Vaikka taloustiede on luonteeltaan teknistä ja joskus aika kaukana ihmisenä olemisen todellisuudesta, taloustieteilijä ajattelee, että ihmiset ovat fiksuja kaikkialla. Ja kun fiksu laitetaan tiettyyn toimintaympäristöön, hän tekee fiksuja ratkaisuja.”

Heikki Pursiainen istuu pohdiskelevan näköisenä
Heikki Pursiainen on ekonomisti, joka työskentelee Helsingin kaupungilla kaupunkitietopalveluiden päällikkönä. Hän väitteli valtiotieteen tohtoriksi taloustieteestä Helsingin yliopistossa vuonna 2005.

 

Niin kauan kuin kapitalismin olemusta on pohdittu, empatia on ollut siinä keskeistä.

”Kaupankäynti pakottaa rehellisimmin miettimään meidän kaikkien tarpeita, ei vain omia. Se ei ole mitään pehmoilua, jossa hyväntahtoisuuttamme asetumme toisten asemaan, vaan menestyvän liiketoiminnan perusedellytys.”

Pursiaisen mukaan empatia on välttämätön lähtökohta maailman, kulttuurien ja globaalin talouden ymmärtämiseen. 

”Empatia on tärkeä analyyttinen työkalu, jonka avulla voidaan viisastuttaa yhteiskunnallista keskustelua. On tärkeää ymmärtää jaettu ihmisyys ja miettiä, johtuvatko erilaiset valinnat eroista ihmisten vai valintatilanteiden välillä. Esimerkiksi köyhyyden syiden onnistunut taloudellinen analyysi edellyttää tätä. Muuten mennään metsään.”

Viime vuosikymmeninä taloustieteessä on haastettu rationaalista mallia ihmisten taloudellisen toiminnan selittäjänä. Perusmallissa päätöksentekijä on hyvinvointiaan maksimoiva kuluttaja ja johdonmukaisia päätöksiä tekevä eläin. Miten talousteorian käsitys muuttuisi, jos huomioitaisiin, että ihmiset ajattelevat myös muiden hyvinvointia?

”Mielestäni pitäisi puhua enemmän siitä, millaisia tavoitteita meillä on maailmanlaajuisesti, että kaikki saisivat säällisen elintason ja kohtuullisen, turvallisen ja siedettävän työelämän. Sen edellytys on vaurastuminen. Uskon, että kun köyhyys saadaan poistettua, ihmisten energiaa vapautuisi muuhunkin kuin olemassaolon kamppailuun.”

”Lainsäädäntö on vahvin keino saada yritykset tekemään empaattisia päätöksiä."

Pursiainen muistuttaa, että empaattiset käsityksemme muokkaavat lakeja ja sääntöjä. Se, mitä yrityksiltä sallimme ja vaadimme, heijastaa hyväksyttävänä pidettävää toimintaa. 

”Siksi lainsäädäntö on vahvin keino saada yritykset tekemään empaattisia päätöksiä. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen ratkaiseminen edellyttää, että kehittyvät maat saadaan mukaan päätöksentekoon. Kun ymmärrämme, miten epätasaisesti hyödyt ja haitat jakaantuvat, voimme poliittisten ratkaisujen puitteissa tehdä niille jotain.”

Taloussyklit vaikuttavat myös ihmisten empaattisuuteen. Ihmisen on helpompi ajatella muita, jos omat asiat ovat hyvin. 

”Toisaalta taas ihminen, joka on vaikka suhdannevaihtelun vuoksi joutunut työttömäksi tai talousvaikeuksiin, saattaa paremmin ymmärtää, ettei ihminen ole oman kohtalonsa herra tai rouva ja ottaa sen valinnoissaan huomioon.”

Empatia näkyy myös sijoituspäätöksissä, kun ihmiset pohtivat eettisesti kohteitaan. 

”Voiko olla niin, että yritykset, joissa on tunnetusti empaattinen yrityskulttuuri, saavat pääomaa halvemmalla ja ihmiset ovat valmiita sijoittamaan niihin? Siihen liittyy kaksi kilpailevaa voimaa. Yksityiset ihmiset ottavat huomioon empatian ja etiikan, mutta en ole varma, kanavoituuko tämä pääomamarkkinoiden tuottovaatimuksiin.”

Vastuullisen kasvun edellytys

”Empatia on globaalia solidaarisuutta”, sanoo Kaisa Lipponen.

Perheomisteisen, kahvista, tex mexistä ja mausteista tunnetun Pauligin vastuullisuustyössä se näkyy monin tavoin: Ympäri maailmaa tulevat raaka-aineet hankitaan vastuullisista lähteistä ja ne ovat kolmannen osapuolen varmentamia. Yhtiö ei vyörytä viljelijöille lainmukaisia huolellisuusvelvoitteita ja raportointia. Paulig pyrkii parantamaan alkuperämaiden kumppaneiden toimintaa sen sijaan, että vain vaatisi niitä toteuttamaan länsimaiden asettamia tavoitteita. 

”Olemme antaneet taloudellisia kannustimia viljelymenetelmien muuttamiseen, jotta pääsisimme tavoitteeseemme vähentää 50 prosenttia kasvihuonepäästöjä. Olemme rakentaneet kouluja yhteisöihin, jotta voisimme varmistaa lasten koulunkäynnin ja vanhempien työnteon. Viime vuosina olemme suunnanneet hankkeita ilmastovaikutuksiin. Ilmastonmuutos on kahviviljelijöille suuri uhka.”

Kaisa Lipponen istuu sohvalla ja katsoo kameraan
Kaisa Lipponen on Pauligin vastuullisuus-, turvallisuus- ja viestintäjohtaja. Ennen siirtymistä Pauligille vuonna 2019 hän työskenteli yhdeksän vuotta Nesteellä ja sitä ennen konsulttiyritys Milttonilla.

 

Vastuullisuustyö vaatii kaikkien sidosryhmien kuuntelemista. 

”Tutkimusten ja kyselyiden avulla saamme tietää, mitä meiltä odotetaan. Asiakkaiden arvopohjan muutos näkyy kaikkialla. Kuluttajat ja henkilöstö edellyttävät läpinäkyvyyttä, vastuullisuutta ja arvojen mukaista toimintaa. Ristiriitatilanteissa he reagoivat herkästi, kun kokevat, että mielikuva yrityksestä ja todellisuus eivät vastaa toisiaan.”

Eri sidosryhmien odotukset voivat olla erilaisia ja kulttuurisidonnaisia. 

”Meillä on töissä eri sukupolvia ja toimintaa 13 eri maassa. Kun ostimme kaksi vuotta sitten Espanjasta yrityksen, teimme kulttuuriselvityksen ja haastatteluja, jotka antoivat hyvän pohjan yhteistyölle. Jos odotukset ovat ristiriitaisia, voi ajatella, että maailmaan mahtuu erilaisia mielipiteitä. Empatia ei ole sitä, että ollaan aina samaa mieltä. Se on aitoa kuuntelemista ja toisten mielipiteiden kunnioittamista.”

”Empatia on aitoa kuuntelemista ja toisten mielipiteiden kunnioittamista.”

Empatia tarkoittaa Pauligille myös psykologista turvallisuutta työpaikalla, uskallusta olla oma itsensä ja tuoda mielipiteensä esiin. Lipponen muistuttaa, että Suomi on melko homogeeninen maa. Kansainvälisen kasvuyrityksen johtaminen on vaatinut yhtiöltä organisaatiokulttuurin muutosta. 

”Esimerkiksi belgialaisen tehtaamme työntekijät edustavat 50:tä eri kansalaisuutta.”

Lipposen mukaan empaattinen johtaja ei paijaa tai ole lepsu. Hän on kuuntelija, joka asettaa selkeät tavoitteet, on läsnä ja kohtaa ihmiset ihmisinä, joilla on muutakin elämää kuin työ. 

”Turvallisessa työympäristössä saa myös epäonnistua ja oppia virheistä. Niistä pitää voida puhua avoimesti. Kesällä lanseerasimme inklusiivisuuteen liittyvän keskustelumateriaalin, jonka tavoitteena on parantaa stressinhallintaa, resilienssiä, erilaisuuden huomioimista ja henkilöstön tukemista eri elämäntilanteissa.”

Lipposen mukaan vastuullisuus on hyvää liiketoimintaa. Se ei tarkoita, että aina pitäisi optimoida sitä, mikä on juuri nyt kannattavinta. Henkilöstön palkitsemisessa yhtiö mittaa taloudellisen onnistumisen lisäksi työturvallisuutta ja päästöjen vähentämistä. 

Vaikka vastuullisuus on kuluttajille tärkeää, kulutuspäätöksiä ohjaavat yhä laatu ja hinta. Lipponen on ylpeä siitä, että Paulig pitää silti omista arvoistaan kiinni. Brändin mielikuvaa ei mitata rahassa. 

”Koen, etteivät yrityksen taloudellinen suorituskyky ja empaattinen kulttuuri ole ristiriidassa. Mutta kun yrityksellä menee taloudellisesti hyvin, sillä on paremmat edellytykset toimia vastuullisesti.”

Globaalin moraaliajattelun perusta

Maija Tammen mukaan empatia on turvallinen tila tunnistaa ja haastaa tunteita. Taiteellaan hän haluaa paljastaa, miten tarinankerronta ohjaa meitä, mitä tunnemme, keihin samastumme ja kenen puolella olemme. 

”Empatia on poliittista, ja tunteet ohjaavat käytöstämme: kenelle lahjoitamme rahaa tai ketä äänestämme vaaleissa. Kun ymmärrämme tunteiden synnyn mekanismeja, voimme pohtia, harkita ja säädellä reaktioitamme tarkemmin. Siten myös tunnistamme helpommin, kun meihin yritetään vaikuttaa.”

Maija Tammi istuu sohvalla rennosti
Maija Tammi on valokuva- ja videoteoksistaan tunnettu taiteilija ja taiteen tohtori, jonka Empatiakone-näyttelyn Hulda & Lilli -teoksesta tehty kirja voitti vuoden 2023 valokuvataidekirjapalkinnon.

 

Tammen Hulda & Lilli -teos oli osa taiteilijan viimevuotista Empatiakone-näyttelyä Suomen valokuvataiteen museossa. Empatian rakentumista tutkiva teos kertoo Hulda-kameleontin ja Lilli-kulkusirkan elämäntarinat valokuvien, Tammen ja kirjailija Juhani Karilan kirjoittamien tekstien sekä videoteoksen avulla.

”Teoksen olisi voinut toteuttaa söpöillä karvaisilla eläimillä, mutta valitsin tietoisesti lajit, joita kohtaan ihmisillä ei ole tapana tuntea empatiaa.”

Se, kumman tarinaa seuraa, vaikuttaa siihen, miten teoksen lopussa nähtävän videon kokee. Siinä päähenkilöt kohtaavat. 

”Oppaiden mukaan ihmisillä oli näyttelyssäni tarve purkaa tunteitaan. Osa asettui Lillin asemaan, osa Huldan, ja monet kokivat ristiriitaisia tunteita. Se oli tarkoituskin. Halusin tutkia, mitä tapahtuu, kun tunteet ja järki lomittuvat, ja miten ihmiset reagoivat samaan videoon, kun heillä on eri taustatiedot.”

”Kun ymmärrämme tunteiden synnyn mekanismeja, tunnistamme helpommin, kun meihin yritetään vaikuttaa.”

Taide tarjoaa turvallisen kontekstin harjoitella omia, myös negatiivisia, tunteita ja haastaa niitä, sillä niillä ei ole välittömiä seurauksia omaan elämään. 

”Tosielämän konfliktitilanteessa ihmisiä on vaikea saada pohtimaan tilannetta rauhassa. Siksi etäännytän teoksessani eläinlajien kautta.”

Hulda & Lilli on myös kommentti luontodokumenttien tarinallisille rakenteille: pentuaan sureva leijona, laumasta eksynyt antilooppi. Tammen mukaan meiltä usein unohtuu, että tarinankaarella ja audiovisuaalisilla keinoilla pyritään ohjaamaan tunteitamme.

”Uskon, että mitä enemmän tiedämme itsestämme, sitä paremmin pystymme toimimaan yhdessä. Empatiaan tarvitaan mielikuvitusta ja kokemusta. Mitä yksityiskohtaisemmin voimme kuvitella toisen tilanteen, sitä enemmän empatiaa yleensä tunnemme.”

Tammi kertoo kanadalaistutkimuksesta, jossa ihmiset saatiin tuntemaan empatiaa eläimiä kohtaan, mutta samalla koehenkilöt tulivat empaattisemmiksi myös elämänpiirinsä ulkopuolisia ihmisiä, kuten pakolaisia, kohtaan.

”Kun empatian saa liikkeelle, se vaikuttaa aina laajemmalle.”

Tammesta empatia ei itsessään ole aina positiivista.

”Empatia voi johtaa väärin mitoitettuihin toimiin yhden asian puolesta, vaikka resurssien järkevämpi jakaminen vähentäisi kärsimystä enemmän.”

Amerikkalaistutkija Joshua Greenen mukaan tunteidemme evoluutio laahaa, sillä ihmiset ovat kehittyneet 200 hengen heimoissa. Se selittää saman, minkä avustusorganisaatiot tietävät: ihminen on valmiimpi antamaan isonkin avustuksen lapselle, jonka tarinan hän tuntee, kuin sadoille kasvottomille tytöille, jotka pääsisivät samalla summalla kouluun. Globaali moraaliajattelu ei tule itsestään.

”Siksi selvitäksemme tekoälyyn, bioteknologiaan, ydinaseisiin ja ilmastoon liittyvistä haasteista, meidän on kurotettava tunteidemme yli ja pyrittävä oman ja lähipiirin hyödyn tavoittelemista pidemmälle. Tässä urakassa auttaa eniten ymmärrys tunteidemme rakentumisesta ja uskallus toimia toisin, tarvittaessa myös tunteitamme vastaan.”

19.11.2024