”Golfammattilaisuus vaatii heittäytymistä”

Ammattilaisgolfari Mikko Korhonen kertoi lokakuussa lopettavansa kilpauransa noin 20 vuoden ammattilaisuran jälkeen. Takataskuun kertyi lähes 400 ammattilaiskilpailua ja kaksi Euroopan-kiertueen osakilpailuvoittoa. 44-vuotiaan Korhosen uran viimeiseksi kilpailuksi jäi syyskuussa pelattu Irish Open.

Korhonen kuvaa uran päättymisen tuntuvan hyvältä, koska sai tehdä sen omilla ehdoillaan.

”Fiilikset ovat tosi hyvät. Pari viimeistä vuotta ovat olleet haastavia, mutta pääsin takaisin kehiin ja sain pelattua hyviä kilpailuja”, hän kertoo.

Mieltä lämmittää myös se, että pari päivää ennen haastattelua Korhonen puolisoineen osallistui presidentin itsenäisyyspäivän juhliin – kutsu oli hieno päätös ammattilaisuralle.

Vaikka uralle on mahtunut vaikeita aikoja, Korhonen ei muuttaisi siinä juuri mitään. Tosin ammattilaiseksi hän olisi voinut siirtyä jo pari vuotta aikaisemmin.

”Pelasin amatöörinä ja jäin tavallaan junnaamaan paikoillani pariksi vuodeksi. Oli turvallista pelailla maajoukkueen kanssa amatöörinä, kyse oli uskalluksesta.”

Korhosen mukaan alan piireissä kulttuuri oli parikymmentä vuotta sitten sellainen, että monet golfammattilaiset puhuivat ammattilaisuralle siirtymisestä negatiiviseen sävyyn.

”Puhuttiin, että ammattilaispiireissä on niin hyviä pelaajia, ettei heitä vastaan voi pärjätä, ja että kaikki rahat menevät. Onneksi kulttuuri on nyt muuttunut kannustavammaksi.”

Koska Korhosen tavoitteena oli aina ollut ammattilaisura, lopulta hän löysi itsestään uskalluksen ottaa seuraavan askeleen.

Omiin vaistoihinsa luotettava

Korhonen on tyytyväinen siihen, että lupaavia suomalaispelaajia löytyy, ja heitä on esimerkiksi Euroopan DP World Tourilla ja Yhdysvaltojen PGA Tourilla. Kärkijoukon lisäksi tulevia huippugolfareita voisi kuitenkin löytyä enemmänkin. Lajin suosiosta se ei ole kiinni, sillä golfin harrastaminen on pikemminkin lisääntynyt korona-aikana.

”Meidän pitäisi teroittaa vaatimustasoa huippuprospekteille, sillä ammattilaisuus vaatii heittäytymistä golfelämään. Se tarkoittaa, että elät sitä, eikä siinä kelloa katsella, kun ollaan kentällä.”

Korhoselle itselleen golf oli ensin harrastus ja pelkästään hauskaa. Kun kilpailuissa alkoi tulla menestystä, hän huomasi pärjäävänsä ja itseluottamus kasvoi.

”Jos maailman huipulla urheilee, kaikki muut asiat jäävät väkisinkin toissijaisiksi. Ennen ammattilaisvuosia se tarkoittaa kovaa työtä, vaikkei se siltä tuntuisikaan. Loppua kohden se voi alkaa tuntua työltä enemmän, kun nelikymppisenä kilpailee nuorempia vastaan”, Korhonen kuvailee.

Korhonen evästää ammattilaisgolfarin tai -urheilijan urasta haaveilevia miettimään ensin, mitä he haluavat.

”Tärkeää on ilon kautta tekeminen ja rohkeasti itseensä ja omiin vaistoihinsa luottaminen. Menneet huiput voivat vähän jeesata joissain kohdissa, mutta oman jutun löytäminen on tärkeintä.”

Auttajan asemassa

Kilpauran päätyttyä Korhonen keskittyy aiempaa enemmän hoitamaan seitsemän vuotta sitten perustamansa The 59 Fundin asioita. Rahasto auttaa suomalaisgolfaajia toteuttamaan unelmiaan, ja sen varat ohjataan lyhentämättömänä nuorten ja potentiaalisten ammattipelaajien tukemiseen. Mandatum on toiminut rahaston varainhoitajana vuodesta 2020 alkaen.

”Toistaiseksi olen saanut päivät hyvin kulumaan: etsin uusia rahankeräystapoja, jotta nuorille saadaan kerättyä enemmän tukea. Pelatessa en ehtinyt kuin olla paikalla tapahtumissa ja toimia keulakuvana, mutta nyt olen mukana enemmän rahaston operatiivisessa toiminnassa.”

Aikaa on vienyt myös säätiömaailman kiemuroihin ja rahakeruun säädöksiin perehtyminen lakiosaston kanssa.

Korhonen on lähtenyt myös osakkaaksi työhyvinvointiyritykseen. Siinä hyötyä on ammattilaisurheilijan elämänhallinta- ja itsensä johtamisen taidoista. Korhonen on puhunut julkisuudessa myös viime vuosina kokemastaan vaikeasta uupumuksesta.

”Moni huipulla oleva ihminen yrittää mennä läpi harmaan kiven, eikä itsekään usko, että pitäisi pitää taukoa. Itsekään en osannut pysähtyä ennen kuin ajoin seinään. Jos pystyn kokemuksellani auttamaan muita ihmisiä, se on hienoa.”

Jälkikäteen Korhonen miettii, että yksi uupumuksen oireista oli huimaus, joka alkoi jo puoli vuotta aikaisemmin. Sitä ei osannut silloin yhdistää siihen, että totaalinen romahdus oli tulossa.

”Jos kymmenen asiaa on päällä samaan aikaan, on korvien välissä päällä melkoinen hedelmäpeli. Tähän samaistuu nykyelämässä hyvin moni, kun töissä on tulospaineita ja kotona odottaa perhe-elämä. Nykyään jos samaan aikaan käynnissä on liikaa asioita, pysähdyn ja jäsennän asian kerrallaan.”

Golf ja urheilu pysyy

Yrittäjähenkinen Korhonen miettii vielä muita uusia aluevaltauksiaan. Selvää on, että golfin eteen työskenteleminen jatkuu.

”Haluan herättää keskustelua golfista – on paljon asioita, joita voisi tehdä paremmin pelaajien, valmentajien ja Golfliiton kesken. Kovinkaan monella ei ole tietoa siitä, miten asiat tehdään huipulla.”

Golfin pelaamisen suhteen tulevaisuus on vielä hämärän peitossa. Korhonen uskoo, että ainakin ensi kesänä tulee pelailtua ja joihinkin alan tapahtumiin osallistuttua.

”Samoja odotuksia oman pelaamisen suhteen ei voi enää olla, eikä täydellisyyteen voi enää pyrkiä. Urheilu pysyy elämässä joka tapauksessa monessa eri muodossa”, Korhonen päättää.