Vahvuusalueilla: Elian Lehto, Aatos Kylävainio ja Onni Kylävainio

Päättäväinen petraaja

Alppihiihtäjä Elian Lehto sanoo olevansa fyysisesti tasavahva ja teknisesti etevä laskija. Hän omaksuu helposti uusia taitoja ja muokkautuu nopeasti vallitseviin olosuhteisiin.

”Jos rinteessä on vaikka heikko näkyvyys tai rata on huonossa kunnossa, pystyn kompensoimaan hankalia tilanteita teknisellä osaamisellani. Laskemiseni taso ei droppaa vaikeissakaan oloissa.”

24-vuotias Lehto on keskittynyt vauhtilajeihin eli syöksylaskuun ja supersuurpujotteluun. Kilpailuissa laskijoiden väliset aikaerot ovat niin pieniä, että suoritukseen vaikuttavat ulkoiset ärsykkeet näkyvät kellossa heti. Varman päälle ei ole varaa ottaa.

”Tämän lajin extreme on juuri siinä, että jäisellä radalla saattaa päätyä kaseikkoon. Jos ei itse halua ottaa riskiä, on parempi jättää kisat väliin, koska ne 40 muuta laskijaa ovat siihen valmiita. En lähde ikinä häviämään.”

Voitontahdon ja kylmäpäisyyden lisäksi Lehtoa leimaa päättäväisyys. Hänen tekemistään ohjaa halu olla huomenna parempi kuin tänään.

”Henkinen vahvuuteni on ennakkoluulottomuus, en anna oman mieleni rajoittaa suorituksiani ja oppimistani. Kuuntelen ja annan arvoa erilaisille näkökulmille, sillä kehittyminen loppuu siihen, kun on tyytyväinen omaan tekemiseensä. Parannettavaa löytyy aina.”

Juuri nyt kehityskohteena on suksen päällä pysyminen käännöksen aloituksessa. Teknisen nyanssin hiominen kohdilleen vaatii valtavasti toistoja ja aikaa.

Valmennettavana Lehto kuulee usein olevansa helppo, koska hän sisäistää annetut opit nopeasti ja janoaa uuden oppimista. Toisaalta hän muistuttaa, että urheilijan on osattava kuunnella myös itseään ja kehoaan. Muiden ohjeita ei voi kuunnella sokeasti.

”Urheilijalta vaaditaan myös älykkyyttä, kykyä luoda omat näkemyksensä.”

Kaksi viime vuotta Lehto on harjoitellut Sveitsin maajoukkueen kanssa. Suomalaisurheilija on solahtanut joukkoon luontevasti ja tuntee olevansa oikeassa paikassa. Tiimikaverina häntä pidetään energisenä ja kannustavana.

”Joukkuekaverit ovat minulle tosi tärkeitä. Yhtä lailla kuin haluan itse menestyä, toivon menestystä heille."

Kekseliäs kehittäjä

”Kestävyys on fyysinen vahvuuteni. Olemme tehneet salilla ja vesillä paljon töitä sen eteen, että kroppa kestää rasitetta pitkien ja raskaiden purjehduspäivien loppuun asti. Niissä viimeisissä suorituksissa tehdään ero muihin”, sanoo purjehtija Aatos Kylävainio.

Olympialuokan 49er-veneen kipparointi vaatii myös henkistä kanttia. Mentaalisena vahvuutenaan 17-vuotias Kylävainio pitää ongelmanratkaisukykyä ja virheistä yli pääsemistä.

”Puolen tunnin mittaisissa suorituksissa eli lähdöissä tulee väistämättä eteen vaikeuksia, joten ratkaisevaa on se, kuka tekee virheitä vähiten ja pääsee niistä nopeimmin yli. Näen, että tämä on meidän molempien vahvuutta.”

Kylävainio viittaa pari vuotta vanhempaan veljeensä, joka toimii veneen gastina. Onko veljeys vahvuus veneessä?

”Kun on tuntenut toisen aina, kommunikoinnista lähtee tietynlainen filtteri pois. Välillä tulee sanottua jyrkästikin, mutta kun pitää jakaa tietoa, tiukka on tehokasta. Meillä on isoveljen kanssa vahva luotto siihen, että molemmat haluavat toisilleen ja tiimille parasta.”

Tiimikaverina pikkuveli saa eniten kehuja innovointikyvystään. Kun eteen ongelma, jonka ratkaisemiseen veneessä ei ole oikeita työkaluja, kisan jatkaminen vaatii nopeita ja luovia ideoita. Kylävainiolla on näkemyksiä myös purjehdustekniikan kehittämiseen.

”Jos yritämme esimerkiksi kehittää myötätuulikäännöstä paremmaksi, keksin nopeasti tapoja, joilla voimme tehdä sen itsellemme tehokkaammaksi, helpommaksi ja nopeammaksi.”

Nuoren kipparin kekseliäisyyden ovat pistäneet merkille myös kilpakumppanit, kuten sveitsiläistiimi, jonka kanssa veljekset ovat harjoitelleet noin vuoden.

”Tällaiset yhteistyökuviot ovat purjehdusmaailmassa yleisiä. On kiitollista saada hyvä vastus, joka laittaa meidät tekemään kunnolla töitä ja parantamaan suoritustamme.”

Valmennettavana Kylävainio sanoo olevansa kuuliainen. Hän ei hevillä kyseenalaista harjoittelua, vaan luottaa valmentajaan ja kokeilee tämän ehdottamia tapoja.

”Lisäksi olemme veljen kanssa kovia tekemään töitä. Siitä homma ei ainakaan jää kiinni."

Periksiantamaton pedantti

”Olen aika periksiantamaton kundi, teen hommat loppuun asti. Jos joku asia ei meinaa onnistua, väännän vielä vähän lisää, sitten yleensä onnistuu”, sanoo purjehtija Onni Kylävainio.

19-vuotias gasti muistuttaa, että purjehdus on kestävyyslaji. 49er-luokan kilpailussa ajetaan kolme noin puolen tunnin lähtöä, ja kilpailupäivä kestää vähintään viisi tuntia. Se on jaksettava suorittaa alusta loppuun tasaisen vahvasti.

”Vaikka jossain vaiheessa kilpailua olisi vaikeaa tai väsyttäisi, jostain löydämme aina lisäpuhtia. Meidän tiimissä ei tekeminen lopu”, Kylävainio hehkuttaa.

Samalla hän antaa tunnustusta pari vuotta nuoremmalle veljelleen, kaksinpurjehdittavan veneen kipparille. Onko pikkuveljeltä koskaan vaikeaa ottaa ohjeita vastaan?

”Ei ollenkaan. Vaikka olemme samasta puusta veistetyt, vahvuuksissamme on eroja, ja päädyimme hyvistä syistä tähän työnjakoon. Roolinjakomme toimii hienosti ja palvelee tiimin etua.”

Kylävainion mukaan vesille mennään töihin, ja veneessä veljeys voi melkein unohtua. Toimivasta keskinäisestä yhteydestä on kuitenkin apua käytännön tekemisessä ja kommunikoinnissa.

”Vietämme vesillä aikaa yhdessä, mutta puhumme asioista paljon myös kotona. Koska tunnemme toisemme hyvin, ymmärrämme toisiamme keskimääräistä paremmin.”

Tiimikaverina ja valmennettavana Kylävainio sanoo olevansa pedantti. Tarkkuus ja järjestelmällisyys ovat läsnä gastin kaikessa tekemisessä, niin vesillä kuin rannassa.

”Treenaan niin kuin on sovittu ja sitoudun tiettyihin rutiineihin. Esimerkiksi leireillä vene on minun jäljiltäni aina huollettu ja hyvässä kunnossa. Siitä saan usein kehuja.”

Kylävainio arvostaa sitä, että purjehtijat osaavat kehua myös kilpakumppaneitaan ja treenikavereitaan. Tuntuu hyvältä, kun muut laittavat vesillä oman onnistumisen merkille, puolin ja toisin.

Lisäksi Kylävainion veljekset saavat usein kuulla olevansa rehtejä purjehtijoita.

”Purjehdus on herrasmieslaji, jossa sääntöjen noudattamista tuomaroidaan vesillä myös itse. Ja me noudatamme veljeni kanssa sääntöjä tosi kuuliaisesti.”