Lapin kolme karhua

Kalervo Palsa (1947–1987)

Palsa oli melankolinen mystikko ja romantikko, joka taisteli jatkuvien rahahuolien kanssa. Hän ei halunnut myydä parhaita töitään, eikä Palsan taide hänen elinaikanaan juuri ostajia kiinnostanutkaan.

Kittilän kirkonkylällä sijaitsevassa Getsemane-ateljeessaan Palsa maalasi yli 3 000 teosta ja teki useita sarjakuva-albumeja. Jäterimoista kyhätty vaja on näkemisen arvoinen itsessään. 

40-vuotiaana kuolleen Palsan arvostus on noussut räjähdysmäisesti. Hänen teoksiaan kuuluu muun muassa Kiasman kokoelmiin, ja rankimmat niistä kohauttavat edelleen. Taiteilija itse väitti katsomisen epämukavuuden syntyvän siitä, että ihmiset näkevät hänen groteskeissa töissään itsensä. Perversioiden keskellä läsnä ovat kuitenkin ikuiset rakkaus ja kuolema.

Timo K. Mukka (1944–1973)

Pellolainen 19-vuotias Mukka syöksyi esikoisromaanillaan Maa on syntinen laulu kirjallisuuden suurelle näyttämölle. 

Myöhemmin klassikoksi noussut teos sai aikanaan kriitikoilta täysteilauksen. Se sisälsi liikaa rietastelua, tappelua, juopottelua ja uskonnon herjaa, vaikka Mukka väitti vain kuvanneensa lappilaisten elämää sellaisena kuin sen näki. Etenkin nuoria lukijoita Mukan brutaalin kaunis kirjallisuus puhutteli.

Ujolle introvertille julkisuus oli kohtalokasta. Nuori, herkkä kirjailija ja kuvataiteilija yritti täyttää häneen kohdistuneet odotukset, vaikka esiintymiset jännittivät häntä. Parhaiten Mukka viihtyi erämaassa kalastellen.

Mukan yhdeksän teosta syntyivät vain kuuden vuoden aikana, köyhyydestä ja kustantajan paineesta. Luomisvimma päättyi äkilliseen kuolemaan 28-vuotiaana. Mukka ehti mukaan Rauni Mollbergin esikoisromaanista tekemän filmatisoinnin kuvauksiin, mutta kuoli ennen elokuvan valmistumista.

Reidar Särestöniemi (1925–1981)

Kuoppainen hiekkatie johtaa Kittilän Kaukosesta Särestöniemen Potenssi-ateljeekotiin. Sekä koti että halkopinoa muistuttava galleria ovat Reima ja Raili Pietilän suunnittelemat.

Särestöniemi oli värien alkemisti ja luontomaalauksen mestari. Jo matka hänen maisemiinsa on kuin siirtymä taiteilijan rakastamaan erämaiseen Lappiin. Taiteilijan eläessä perille ei vienyt tietä, vaan maalauksetkin oli kuljetettava maailmalle Ounasjokea pitkin. 

Särestöniemi oli aikansa taiteilijatähti. Hänen hurmaavan värikkäiden, luontoaiheisten maalaustensa pinta muistuttaa jäkäläistä kiveä. Taiteilija maalasi myös hukkuvia koivuja, tekojärviin upotettuja kyliä ja hätääntyneenä uivia poroja. 

Kuvataiteilijan traaginen rakkaus runoilija Yrjö Kaijärveen näkyy erityisesti karhuaiheisissa teoksissa. Maalauksissa kiteytyi taiteilijan ”koko elämä, onni, tuska ja täyttymätön kaipaus”.