Osakesijoittamista salkunhoitajan tavoin

Salkunhoitajan tavoitteena on päihittää markkinat ja löytää hoitamaansa salkkuun yhtiöitä, jotka voivat ylittää markkinan asettamat odotukset ja joissa havaitaan hyvä riski-tuottosuhde.

Päästäkseen tähän tavoitteeseen, salkunhoitajan tulee seurata jatkuvasti markkinoita ja salkussa olevia yhtiöitä. Tähän suurella osalla yksityissijoittajista ei ole samalla tavalla aikaa kiireisen arjen keskellä. Salkunhoitaja analysoi salkkunsa kehitystä tarkkaan ja hoitaa sitä päivittäin.

Päivittäisen seurannan lisäksi osakesalkkuun tehdään toisinaan myös suurempia liikkeitä, kuten valitaan uusia salkkuyhtiöitä tai päätetään kokonaan irtautua jostakin salkussa olevasta yhtiöstä. Tällöin käydään läpi perinpohjainen analyysi.

”Uusia yhtiöitä saatetaan valita salkkuun harvemmin, mutta kun uusi yhtiö valitaan, on se käyty läpi perusteellisesti”, kertoo Mandatumissa Portfolio Managerina työskentelevä Julius Rapeli.

Sijoituspäätöksiä tehdessä tavoitteena on ensisijaisesti ymmärtää yhtiön pitkän aikavälin tuloskasvupotentiaalia mutta myös riski-tuottosuhdetta ja yhtiöön kohdistuvia odotuksia. Vaikka kasvupotentiaali olisi vahvaa, saattaa se joissain tapauksissa olla jo hinnoiteltu osakkeeseen, mikä puolestaan vähentää kyseisen sijoituskohteen houkuttelevuutta.

”Pyrimme löytämään yhtiöitä, joilla on hyvät edellytykset kasvattaa tulostaan ajan yli, mutta joihin kohdistuvat odotukset ovat suhteessa kasvupotentiaaliin maltillisia”, summaa Rapeli.

Erityisosaamista ja laajoja verkostoja

Salkunhoitaja seuraa markkinoiden kehitystä tiiviisti. Kun markkinoilla tapahtuu erilaisia muutoksia, kunkin aihepiirin asiantuntija löytyy usein talon sisältä.

”Esimerkiksi viime vuosina nähty korkotason muutos vaikutti usean yhtiön lainoista maksamaan hintaan ja ylipäänsä kykyyn nostaa lainarahoitusta, millä on vaikutuksia myös yhtiön arvostukseen. Silloin mukaan analyysiin osallistuu meillä lainoihin sijoittava tiimi, joka tarkastelee sijoituksia lainanantajan näkökulmasta, ja on näin ollen tärkeä keskustelukumppani myös osakesijoittajalle”, kuvaa Rapeli yhteistyötä eri tiimien välillä.

Artikkeli jatkuu.

Tärkeään rooliin nousevat erityisesti laajat verkostot sekä kotimaasta että ulkomailta.

”Verkostot yhdessä yksityissijoittajaa laajempien resurssien kanssa mahdollistavat pääsyn keskusteluihin esimerkiksi uusien listautumista suunnittelevien yhtiöiden kanssa tai mahdollisuuden osallistua suuriin blokkikauppana toteutettaviin transaktioihin. Lisäksi laajat verkostot mahdollistavat myös ulkoisten asiantuntijoiden hyödyntämisen tarvittaessa”, kertoo Rapeli.

Kestävyyden huomioiminen osana analyysiprosessia

Salkunhoitajat yhdessä tiiminsä kanssa huomioivat analyysiprosesseissa ja sijoituspäätöksissä yleensä myös erilaisia kestävyys- eli ESG-tekijöitä.

Analyysiprosessissa pyritään tunnistamaan mahdollisia kestävyysriskejä ja arvioimaan, millaisia vaikutuksia mahdollisten riskien realisoitumisella voisi olla. Lisäksi salkunhoitajien tulee huomioida yleensä myös sijoitustalojen omia kriteerejä ja poissulkumenetelmiä, joiden perusteella vaikkapa tietyillä toimialoilla toimiviin yhtiöihin ei sijoiteta lainkaan.

”Kestävyyteen liittyviä riskejä voi esimerkiksi governance-näkökulmasta olla yhtiön osakkeiden omistuksen vahva keskittyminen yksittäiselle taholle. Myös erilaisia tuotantoketjuun liittyviä riskejä arvioidaan tarkasti”, kertoo Rapeli.

Salkunhoitajilla on mahdollisuus tavata salkkuyhtiöiden johtoa, mikä luo myös mahdollisuuksia nostaa esiin potentiaalisia kehityskohteita ja tukea yhtiötä niiden kehittämisessä. Suuren sijoittajan edustaja voi esimerkiksi kuulua yhtiön nimitystoimikuntaan, minkä ansiosta se voi pyrkiä edistämään hyvään hallintotapaan liittyvää kestävyyttä esimerkiksi ehdotuksissaan hallitusten jäsenten ja puheenjohtajan valinnasta.

”Ideaalitilanteessa salkunhoitaja ja salkkuyhtiön johto ovat samassa veneessä. Molempien tavoitteena on, että yhtiö kehittyy ja sen osakekurssi nousee.”