Salkunhoidon blogi: Trump, markkinat ja Hemingway

Vuoden 2025 alku on tarjonnut sijoitusmarkkinoihin liittyviä tarinoita jopa normaalia tiuhemmin, mutta puheenaiheiden joukossa yksi teema on ollut ylitse muiden. Yhdysvalloissa Donald Trump aloitti toisen virkakautensa presidenttinä 20. tammikuuta. Pehmeän laskun ja rauhallisen tutustumisen sijaan Trump on aloittanut räväkästi. Ensimmäiset presidentin asetukset allekirjoitettiin virkavalan viimeisten sanojen vielä kaikuessa Capitolin käytävillä, eikä tahti ole sittemmin juuri hidastunut.

Käänteiden vauhdikkuus on näkynyt myös sijoitusmarkkinoilla. Globaalien medioiden avainsanoihin pohjautuva, geopoliittista riskiä mittaava indikaattori (Geopolitical Risk index, 14.2.2025) on noussut myrskyisän viime vuoden ja erityisesti Yhdysvaltain vaalisyksyn jälkeen selvästi. Vielä ripeämmin on kuitenkin kivunnut samalla menetelmällä rakennettu kauppapolitiikan epävarmuutta kuvaava indeksi, joka on mittaushistoriansa korkeimmalla tasolla. Epävarmuuden lisääntyminen on näkynyt myös osakemarkkinoilla, jossa Yhdysvaltojen osakemarkkinoiden heiluntaa kuvaava VIX-indeksi (CBOE Volatility Index) ei ole loppukesän 2024 jälkeen palannut kuin lyhyeksi hetkeksi alkuvuoden matalille tasoilleen. Ennen heinäkuun 19. päivää indeksin päivähavainnoista laskettu keskiarvo oli 13,8 kun se tuon päivän jälkeen on ollut 17,6.

Poliittinen epävarmuus tunnustetaan sijoittajan yöunia heikentäväksi tekijäksi, mutta miten nyt esillä olleet poliittiset muutokset konkreettisesti markkinoihin vaikuttavat?

Tullit

Talousteoriassa keskustelu tulleista nytkähti sijoiltaan vuonna 1817 eikä ole sittemmin palannut vanhalle uralleen. Tuolloin brittiläinen taloustieteilijä David Ricardo julkaisi teoksensa ” On the Principles of Political Economy and Taxation”, jossa hän esitteli teoriansa suhteellisesta edusta ja kansainvälisestä kaupasta. Teorian ydin on, että suurin hyöty saavutetaan, kun kukin maa keskittyy tuottamaan tuotetta tai palvelua, johon sillä on suhteellinen etu. Niinpä kaikki mahdolliset kaupan esteet, joista tullit ovat ehkäpä selkein esimerkki, luovat kitkaa muutoin vapaaseen ja tehokkaaseen järjestelmään ja lopulta näkyvät kuluttajan kukkarossa. Tässä piilee tullien keskeisin haaste. Huolimatta vallalla olevista narratiiveista, talousteoria on melko järkähtämätön etsiessään tullien voittajia ja häviäjiä. Lähtökohta on se, että lopulta kuluttajat maksavat.

Kuten teorioissa yleisesti (ja talousteorioissa erityisesti) on todellisuus malleja monimutkaisempaa. Käytännössä tulleista syntyvä lasku lankeaa ensisijaisesti tavaraa tai palvelua maahan tuovalle yritykselle, josta se sitten valutetaan kuluttajille. Lopulliseen kustannukseen vaikuttavat kuitenkin esimerkiksi tuotantoketjussa mukana olevien yritysten marginaalit, valuuttakurssit, kotimaiset kilpailijat ja monet muut tekijät. Esimerkiksi edellisellä Trumpin kaudella tehdyt tutkimukset viittaavat siihen, että osa kustannuksista häviää valuuttakurssien muuttuessa ja yritysten pienentäessä omaa siivuaan.

Miten tullit sitten lopulta vaikuttavat sijoittajan elämään? Helikopteriperspektiivistä vastaus vaikuttaa selvältä. Tullit hankaloittavat ylätasolla kuluttajien ja yritysten elämää nostamalla hintoja ja, etenkin pidemmällä aikavälillä, lopulta hidastamalla talouskasvua. Mikrotasolla toiset yritykset ja alueet kärsivät enemmän kuin toiset. Osa yrityksistä myös eittämättä hyötyy esimerkiksi kotimaahan siirtyvästä tuotannosta. Isossa kuvassa kitka kuluttajien ja halpojen ja laadukkaiden kulutusvaihtoehtojen välillä kuitenkin lisääntyy.

Maahanmuutto

Toinen Trumpin keskeisistä vaaliteemoista liittyi maahanmuuton rajoittamiseen. Rajojen tukkimisen lisäksi Trump kertoi palauttavansa Yhdysvalloissa olevia, maahan aikanaan laittomasti saapuneita siirtolaisia kotimaihinsa. Politiikalla, joka alkoi tiukemman maahanmuuttopolitiikan osalta jo Bidenin kaudella, on eittämättä monia eri yhteiskunnallisia vaikutuksia, mutta sen monet keskeiset muutokset liittyvät talouteen. Selvästi aiempaa vilkkaampi maahanmuutto on vaikuttanut positiivisesti Yhdysvaltain työmarkkinoihin, jotka ovat palautuneet koronapandemian jälkeisistä haasteista lähes hämmästyttävän vahvoiksi. Maahanmuuton vähentyessä työvoiman tarjonta vähenee, jolloin tarjolla olevista työpaikoista kilpailee entistä harvempi työnhakija.

Lyhyellä aikavälillä työntekijöiden vahvempi neuvotteluasema nostaa palkkoja, mikä vuorostaan pitää inflaationäkymiä koholla. Potentiaalinen työvoimapula voi aiheuttaa kasvua hidastavia pullonkauloja ainakin paikallisella tasolla. Pitkällä aikavälillä harvempi ja aiempaa kalliimpi työvoima kuitenkin pakottaa yrityksiä myös innovoimaan ja tehostamaan toimintaansa.

Veropolitiikka

Kolmas keskeinen, ja monen äänestäjän mielestä kaikkein keskeisin, vaaliteema liittyi verotukseen. Trumpin edellisellä valtakaudella voimaan astunut Tax Cuts and Jobs Act on erääntymässä, ja sen kohtalo lienee yksi kuluvan vuoden keskeisistä poliittisista teemoista Yhdysvalloissa. Voimaan astuessaan vuoden 2018 alussa laki laski verotusta laajasti. Verotuksen hyvyyttä ja huonoutta on haastavaa kuvata ilman ideologista linssiä, mutta puhtaimmillaan verojen voidaan ajatella nakertavan kulutusta, investointeja ja innovaatiota ja siten talouskasvua. Toisaalta ilman veroja julkisen sektorin rahoitus ja sen positiiviset vaikutukset kasvuun kuitenkin rapautuvat. Kasvavan velkataakan kanssa painivan liittovaltion näkökulmasta kysymys on siis varsin monitahoinen. 

Sijoittajien ei kuitenkaan juuri kuule veronalennuksista marisevan. Keskeinen osa vuoden 2018 veropakettia oli yhteisöveron lasku 21 prosenttiin, minkä vaikutuksesta yritysten, ja siten myös sijoittajien, tuotot paranivat. Niinpä veropaketin jatkolle onkin ladattu suuria odotuksia nimenomaan sijoitusmarkkinoiden toimesta.

Yhteenveto

Onko Trump markkinoiden näkökulmasta hyvä vai huono presidentti? Päätyvätkö yllä kuvattujen poliittisten muutosten vaikutukset sijoittajien näkökulmasta plussalle vai miinukselle? Muutoksia voi pyrkiä mallintamaan esitettyjen teorioiden pohjalta, mutta monimutkaisessa, sekavassa ja alati muuttuvassa maailmassa todellisuus on malleja ihmeellisempi. Monen muutoksen vaikutus voi myös kääntyä päälaelleen ajan kuluessa. Tullit esimerkiksi nostavat hintoja lyhyellä aikavälillä, mutta hidastaessaan kasvua saattavat laskea inflaatiota pitkällä aikavälillä.
Varmaa on vain epävarmuus. Se riittää aiheuttamaan markkinoilla hermoilua. Yleensä markkinoille mahtuu vain yksi keskeinen puheenaihe kerrallaan. Juuri nyt se on Yhdysvaltain uusi hallinto poliittisine agendoineen. Ennen pitkää ilmatilan valtaa toinen puheenaihe, johon fokus vääjäämättä siirtyy. Niinpä poliittisen järjestelmän mannerlaattojen siirtymät, mikäli niitä parhaillaan todistamme, jäävät epäilemättä markkinoiden yleisen kohinan jalkoihin. Siksi, Hemingwayta mukaillen, myös markkinoilla muutos tapahtuu usein vähitellen, ja sitten yhtäkkiä.