Fearless Finns: Kausi vauhdilla käyntiin

Mandatumin kumppani - alppihiihdon, freeskin ja kumparelaskun maajoukkue Fearless Finns - kirjoittaa kauden aikana viikottaista Fearless Finns -​blogia Mandatumin verkkosivuilla. Blogissaan urheilijat kertovat kilpailuista, harjoituksista ja huippu-​urheilijan elämästä. Kaiken taustalla on maajoukkueen periksiantamattomuus, kyky uusiutua, ja polttava halu pitää kiinni tavoitteista.

Alkukausi lähti meillä vauhdilla käyntiin. Kauden ensimmäisen maailmancupin jälkeen menimme Stubaihin, Itävaltaan kahden viikon leiritykselle. Leiri meni paremmin kuin olisin voinut toivoa. Yleensä jäätiköllä sää on epävakaata ja kahden viikon aikana tulee monesti useita välipäiviä sään takia. Tänä vuonna kuitenkin koko kaksi viikkoa oli lähes täydellistä keliä joka päivä. Saimme paljon tarvittavia harjoituspäiviä heti kauden alkuun, joka on todella kriittistä ennen kisakauden kunnollista alkua. 

Suuntasimme tämän jälkeen viikoksi Rukalle jatkamaan harjoittelua. Siellä meille oli tarjolla ensimmäistä kertaa Rukan tarjoama yksityinen harjoitteluviikko. Sää oli hieman haastavaa tämän viikon ja lämpötila vaihteli jäätymispisteen molemmilla puolilla koko viikon ajan. Tämän takia mäki oli usein joko todella pehmeä tai jäässä. Kuitenkin saimme hyvät harjoitukset ennen kauden ensimmäistä Slopestyle maailmancuppia, joka pidettiin myös Stubaissa, Itävallassa. 

Raskas ensimmäinen kisa

Stubain kisa oli erittäin haastava ja uuvuttava. Sää oli todella huono heti ensimmäisestä harjoituspäivästä lähtien, ja karsintoja koitettiin pitää yhteensä kolmena eri päivänä. Sää oli erittäin kylmä, pilvinen ja tuulinen. Puuskainen tuuli on kaikista vaarallisin, sillä vauhteja on vaikea ennakoida koko ajan muuttuvien olosuhteiden takia. Ensimmäisellä yrityksellä pitää karsintoja olin ensimmäisen kierroksen jälkeen viides. Kahdeksan parasta molemmista heateista (karsintaeristä) pääsee finaaliin. Tuuli kuitenkin yltyi niin kovaksi, ettei toista kierrosta voitu laskea ja karsinnat peruttiin tältä päivältä. 

Seuraavana päivänä laskin harjoituksissa yhteensä kolme laskua, jolloin en edes hypännyt radan hyppyreitä myrskyisän tuulen takia. Kisa päätettiin perua myös tältä päivältä muutaman tunnin odottelun jälkeen. Kolmantena ja viimeisenä mahdollisena päivänä karsinnat saatiin pidettyä, joiden tulokset jäivät lopullisiksi, sillä finaaleihin ei enää ollut aikaa. Ensimmäisellä laskulla vauhtini toiseen hyppyriin olivat hitaammat kuin harjoituksissa, ja tulin kumpuun alas lyöden pääni sekä rintalastani kovaa polviini. Toisella yrityksellä sain tehtyä oman laskuni, mutta se oli aikamoista selviämistä. En saanut tarpeeksi puhdasta laskua, ja jouduin helpottamaan alkuperäistä suunnitelmaani olosuhteiden takia. Olin lopputuloksissa 24. mikä ei ollut tavoittelemani lopputulos. Oli kuitenkin tärkeää saada edes yksi ”ehjä” lasku alas asti ja päästä maailmancupin pisteille (top 30). 

(Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen)

Itävallasta Kiinaan

Stubain kisan jälkeen suuntana oli suoraan Kiinan Big Airin maailmancup, johon lähdimme matkustamaan heti kisan jälkeisenä päivänä. Kiinaan lähtö huolestutti hieman, sillä rintalastani oli erittäin kipeä Stubain jäljiltä. Aluksi luulin, että keuhkoni olisi vaurioitunut kaatumisessa, sillä en pystynyt hengittämään kunnolla pariin päivään. Tämä onneksi helpotti parin päivän aikana hieman, ja pystyin osallistumaan Kiinassa harjoituksiin. Kisassa oli kaksi treenipäivää ja saimme hyvin laskuja alle ennen karsintoja. Hyppyri ja alastulo olivat treenipäivinä aivan jäässä, mikä vaikeutti kaikkien valmistautumista kisaan. Toisena treenipäivänä tuuli vaikeutti myös harjoittelua ja teki laskemisesta epävarmempaa. Itse hyppyri Kiinassa on yksi maailman parhaista. 

Karsintapäivänä oli paljon lämpimämpää kuin treenipäivinä ja saimme todella hyvät olosuhteet kisaa varten. Myös tuuli oli laantunut, eikä se vaikeuttanut laskemista. Sain kaksi temppuani tehtyä ja kolmannella yritin parantaa pisteitäni, mutta kaksi ensimmäistä hyppyäni jäivät parhaiksi. Olin tyytyväinen laskemiseeni ja sain tehtyä sellaisen tempun ensimmäisellä laskullani, jota kukaan muu ei kisassa tee. Kävin juttelemassa tuomareiden kanssa kisan jälkeen ja myös he kertoivat, etteivät oikein osanneet pisteyttää tätä temppua, sillä kukaan muu ei tee sen kaltaista hyppyä. Olin lopputuloksissa 20. Tärkeimpänä fiiliksenä jäi tyytyväisyys omaan tekemiseen ja tästä on hyvä jatkaa!

Suuntasimme Kiinasta takaisin Suomeen, jossa lasken jouluun asti. Seuraavat kisat alkavat heti uudenvuoden jälkeen Itävallassa, joihin on hyvin aikaa treenata loppuvuosi. Olen reissannut koko alkukauden, joten on todella kiva pysähtyä hetkeksi yhteen paikkaan ja laskea myös ihan vain itseä varten. 

Kivaa joulun odotusta kaikille!
Kuura