Fearless Finns: Kauden kertaus

Mandatumin kumppani - alppihiihdon, freeskin ja kumparelaskun maajoukkue Fearless Finns - kirjoittaa kauden aikana viikottaista Fearless Finns -blogia Mandatumin verkkosivuilla. Blogissaan urheilijat kertovat kilpailuista, harjoituksista ja huippu-urheilijan elämästä. Kaiken taustalla on maajoukkueen periksiantamattomuus, kyky uusiutua, ja polttava halu pitää kiinni tavoitteista.

Moikka!

Kirjoitan tätä blogia Rukalla kahvikupin ääressä jääpussi polvessani. Muistelen tässä mennyttä kauttani ja kerron vähän tämänhetkisistä tunnelmistani.

Viime kesä

Viime kesä alkoi olkapään kuntoutuksella, johon suoritettiin jäykistysleikkaus vuoden 2024 huhtikuussa. Kuntoutuksen ja treenien perässä muutin kesän ajaksi Helsinkiin, jossa aika meni treenatessa Urhean hyvissä puitteissa.

Elokuussa pääsin osallistumaan landing bag (eli ilmatäytteinen hyppypatja) -leireille, joiden aikana tuli vietettyä useampi viikko muistellen vanhoja temppuja sekä uusi opetellen. Olihan se mahtavaa päästä hyppimään patjalle, kun olkapää oli vihdoin saatu kuntoon, ja pääsin täysillä treenin makuun.

Alkukausi

Kauteni alkoi Rukalla, jossa otin lumituntumaa jo tulevaa Churin big airin maailmancup-osakilpailua varten. Rukalla oli vain pieni hyppyri, joten menimme laskemaan vielä Itävallan Hintertuxiin muutamaksi päiväksi ennen kyseistä kilpailua.

Kilpailun treeneissä opettelin uuden tempun, josta olin miettinyt hetken ennen kilpailua, että se olisi hieno päästä toteuttamaan. Kilpailussa onnistuin kyseisessä tempussani pistein 85 ja sijoituin omassa ryhmässäni sijalle 7, joten harmittavasti finaalipaikka oli pienestä kiinni. Kisasta jäi todella hyvä fiilis ja motivaatio jatkaa nälkäisenä kohti pitkää kilpailukautta.

Marraskuussa pääsimme tiimin kanssa treenaamaan Stubaihin Prime Parkiin, mistä olin fiiliksissä. Olen nähnyt sieltä paljon videoita joka vuosi, ja treeniolosuhde siellä on yksi parhaista.

Kauteni jatkui Kiinassa maailmancupin big airilla, joka sujui onnistuneesti. Pienen pieniä virheitä tuli hypyissäni, mutta kaksi onnistunutta suoritusta vei kokonaistuloksissa sijalle 15.

Joulukuun vietin pitkälti Rukalla treenaten hyppyjäni ja joulun alla pääsin kuvaamaan pariksi päiväksi katulaskemista, mikä on mukavaa vaihtelua kisojen ulkopuolella. Ehdottomasti olisi siistiä kuvailla tulevaisuudessa enemmänkin, mikäli saisi aikaa vaan järkättyä.

Uusi vuosi 

Vuosi polkaistiin käyntiin muutamalla maailmancupin big air -kilpailulla Itävallassa, josta jatkoin Laaxin slopestylen maailmancupiin. Laaxissa etenin varmalla suorituksella semifinaaleihin, jonne pääsi 22 laskijaa. Semifinaaleiden treeneissä opin uuden tempun, jota olin miettinyt ensimmäisistä treeneistä alkaen. Pääsin yrittämään temppua toisella laskullani, mutta valitettavasti laskuni päättyi kaatumiseen, joten ensimmäisen laskun pisteet jäivät voimaan. Oli mahtavaa laskea slopestylea pitkästä aikaa, koska menneellä kaudella oli tähän mennessä ollut itselläni vain big airin kilpailuita.

Kauteni jatkui Eurooppa-cupin big airilla sekä slopestylella Ranskassa, joissa slopestylessa sijoituin sijalle neljä ja big airissa tulin toiseksi. Tämän reissun jälkeen pääsin hengähtämään kotiini Rukalle ja laskemaan hetken kisojen ulkopuolella, joita alkukauteeni oli mahtunut runsaasti.

Kauden viimeinen kilpailu

Matkustin kauden viimeiselle kisareissulle Ranskan Tignesiin, josta oli suunnitelmissa jatkaa MM-kilpailuihin Sveitsiin. Tignesissä slopestylen maailmancupissa laskin finaaliin, joka tuntui erityisen hyvälle, sillä kauden aikana se on ollut useamman kerran lähellä.

Ennen finaaleita oli kuitenkin big airin karsinta. Big airiin mentäessä minulla oli uusi temppu mielessä, ja pääsin yrittämään tätä vasta ensimmäisellä kisahypylläni. Onnistuin uudessa tempussani molemmilla hypyilläni ja temppua arvostettiin mukavasti. Valitettavasti jäin ensimmäisenä ulos finaalista, mutta nyt katseeni oli enemmän jo slopestylen finaalissa.

Slopestylen finaalipäivä ja samalla minun syntymäpäiväni olivat mukavasti samana päivänä. Treeneissä tuuli yltyi ja alkoi pyörimään, joten vauhdit olivat hyppyreihin epävarmat. Toisella laskullani laskeuduin hieman odotettua lyhyemmälle, jonka takia polveeni kohdistui ikävä vääntöliike ja sen seurauksena kaaduin.

Palattuani reissulta Suomeen tutkimuksiin polvessani todettiin etu- ja sivuristisiteen repeämä. Tilanteen tajuaminen sekä realisointi siitä mitä on luvassa, on ollut suhteellisen vaikea käsittää. Leikkaus on todennäköisesti huhtikuun lopussa, joten lumille paluu tulee olemaan noin uuden vuoden aikoihin. Kuntoutus tulee olemaan pitkä prosessi, mutta olen valmis antamaan siihen kovan panoksen, kun tietää mitä odottaa.

Mennyt kausi on ollut kaikesta huolimatta mahtava, ja on ollut kunnia saada tehdä hienojen ihmisten kanssa täyspäiväisesti juttua, jota rakastaa. Kiitoksia kaikille, jotka olette olleet mukana menneellä kaudella!

Terveitä kevätlaskuja kaikille!

Teemu Lauronen
Instagram: @laurosenteemu